Posti toi ilmoituksen siitä, että minä tosiaan elän, ja vieläpä uunituoreella nimellä! Hyvä se on nähdä toisinaan paperillakin. Olen nyt virallisesti Athanasia, mutta tottelen kyllä muitakin nimiä millä kansa minua haluaa kutsua. Niitä nimiä on liian monta, tämä uusi jonka saan hautaristiini on eniten kirkko- ja luostarikäytössä. Se on minun tosinimeni.Olen viime aikoina uppoutunut taideaiheisten kaunokirjojen maailmaan, jälleen kerran täyden kierroksen kulkevat niin Artemisia kuin Helmikorvakorukin, josta sain tänään kuvitetun laitoksen :). Neito ja yksisarvinen on paraikaa yöpöydällä. Toinen kiintoisa aihe on kiinalaiset lentoelokuvat, niitä pitää katsoa jos vain pysyy hereillä illalla ja digiboksi on uskollisesti tallentanut Leijonan talvella ja monta puutarhaohjelmaa. Siis joka lähtöön ja joka mielentilaan sopivaa. Jossain vaiheessa minun pitäisi tehdä taas käsitöitä, mutta virkkaus ei suju - olen hankkinut itselleni virkkuukoukkukyynärpään.
4 kommenttia:
Joskus on hyvä tuntea elävänsä.
Eräs tuttavani, monta vuotta sitten, sanoi minulle: "Muista elää, älä vain ole olemassa."
Intouduin virkkaamaan pikku pikku koukulla, pikku pikku pitsiä. Ja vaikeaa on! Hermot on joka ilta kiharalla, kun tihrustan silmukoita :-)
Pikkupikku koukku on kamala :-D Mulla on jo vaikeuksia jumbokoukunkin kanssa.... eilen illalla aloitin boleron paksuilla puikoilla, saapi nähdä mitä tapahtuu kyynärpäälle :/
Niinpä niin! Mutta kun pienia ja söpöjä virkattuja lumihiutaleita ei saa isolla koukulla ja paksulla langalla :-)
Nää sun keijusi on ihania! <3
Pitäisi tyytyä isoihin räntäläpäreihin :-D Minun anoppi muuten osaa leikellä maailman kauneimmat lumihiutaleet paperista kuin paperista!
Keijuthan tarjoaa ihana Itkupilli, http://blo64rt.blogspot.com/ -upeita pohjia ja muuta kivaa!
Lähetä kommentti