Valokuvausta ja tammenlehtiä kerrakseen

Kissat toivottivat meidät lämpimästi tervetulleiksi kotiin luostarista. Hyvin olivat kuulemma tarenneet ja syöneetkin kaikki terassille jättämäni ruuat. Hiiriäkin oli varmasti saatu. Mikäs on reissatessa kun kissat taloa pitävät. Valamossa oli kivaa ja työntäyteistä - saakohan noin edes sanoa tällainen etenkehtanen vaivanen... Otin paljon kuvia kirjaa varten, noista pitäisi ottaa jokin selko kunhan ehtii.

Kaikenlaisia tekstiilejä löytyi varastosta, kiitos isä A:n joka uhrasi monta tuntia etsimiseen ja kantamiseen ja voi miten hauskaa meillä oli! Hellyttäviä ja kamalia "ihania" kirkkotekstiilejä vuodelta 70-jotakin, oikeita retrovermeitäkin oli varastoissa! Ja löytyipä Valamon muinaismuistoluettelokin, jossa mm. tosimuinaisten rahojen lisäksi oli maininta vaskikuitista, jolla todistettiin lupa parran ja viiksien pitämiseen. Ilmankos minullakaan ei naamakarvoja ole kun en ole moisella kuitilla sitä oikeutta itselleni lunastanut ;-D

Kultakirjontakurssilla näkyi kaikenlaista kaunista ja paljon! Taitavia tekijöitä, upeita töitä. Kuvasin kirkossa yhtä helmiriisaa ja sain kuulla kuinka sellainenkin valmistetaan.


Kävimme kahvilla arkkimandriitan luona, siellä pojat tapansa mukaan ottivat sangen rennosti... oikeasti joskus minua hiukan hävettää. Mutta ei niin paljon kuin ennen. Lauantai-iltana piipahdimme Lintulassa vigiliassa.


Ihanaa olisi nukkua tammenlehtipesässä!
Taas on sielua ravittu ja muistitikkua lihotettu, kyllä nyt kelpaa.