lauantai 21. marraskuuta 2009

Valaistuneena neulottua

Näin joulupaaston aikaan olisi itse kunkin syytä valaistua hieman ja minähän tartuin heti vinkistä vaariin: kaivoin esille nuo itsevalaisevat puikot ja nehän on ihanat! Katsoin telkkarista sen uumeniin tallennettuja sarjoja ja kudoin pimiässä ihan. Tein sellaisen omituisen patapata-sykkyrän, jolla voi hinkata kattiloita ym. puhtaaksi. Tuohan oli peräti hyötykäsityö.

Äsken leivoin maustekakun ja tein vispipuuron. En vieläkään laittanut ruokaa. No, Ilovalmarille lämmitin eilistä kanahösseliä, en sentään ole ihan kunnoton äiti. Huomenna ei päästä taaskaan kirkkoon, ei ole bensarahaa, aion kuitenkin käyttää päivän tekemällä hyviä töitä. Vaikka kutomalla lisää sykkyröitä. Mies on korjannut kaulaketjuja ja näyttää siltä että töitä piisaa, mutta rahantulo on vielä hivenen vaisua.

Isoveikka toipui rokotuskuumeestaan ja lähti elokuviin (tytön kanssa!). Ilovalmari ei sen sijaan sairastanut lainkaan - ei ole kyllä elokuviinkaan menossa. Nyt odotamme tuleeko tauti perheen ainoaan ei-rokotettuun eli Mieheen. Toivokaa ettei tule, tai jos tulee niin ihan hiukkasen vaan. Odottelemme munatonta rokotetta vielä...

Lapsista puheenollen, tällainen oli Isoveikka 5 vuotta sitten :) Yhtä ritarillinen tänäkin päivänä!

2 kommenttia:

Lissu kirjoitti...

Siellàhàn on oikein korvatunturimaista elàmàà: pimeàà ja touhuilua. Parin viikon pààstà voitais touhuilla vaikka Satumaassa?

Maahiska kirjoitti...

Pimeille tontuille juuri sopivaa touhuilua...:D Mutta toki tavataan sitten Satumaassa, otan kutimen mukaan!