keskiviikko 25. marraskuuta 2009

Muistin venytystä

Kuusi vuotta sitten äiti ja isi näyttivät tuollaisilta. Äitillä oli muisti jo hiukan miten sattuu, isä oli kunnossa vielä. Pojat oli noin pieniä. Kuvat vievät hetkessä taaksenpäin tuohon hetkeen. Äitiä ja isää on aina ollut hankala kuvata, eivät tykkää yhtään, vaivaantuvat. Mutta sain sentään otettua pari, vähän niinkuin vitsinä tai salaa. Lasten kanssa kuvaus sujuikin paremmin, oli ikäänkuin jokin syy kuvata.




Meiltä on tyystin kadonnut kotoa sellainen punainen ikivanha albumi jossa oli kaikkien muinaisten sukulaisten ja ystävien kuvia. Joitain kuvia olen joskus skannannut itselleni talteen, mutta resoluutio on onneton, niistä ei saa siistejä paperikuvia. Harmittaa.

Niin harvoin on aikaa ja tilaisuus miettiä menneitä... haluaisin jonnekin muistelukurssille, vaikka Valamoon, sellainen kirjoitaomaelämäntarinasi-kurssi voisi olla hyvä. Monia asioita ei pysty eikä jaksa miettiä ja monista asioista tietää vain oman pienen osuutensa. Nyt kun isä on vanha ja uupunut, haluaisin kysellä monista asiosta mutten kehtaa enkä osaa. En pysty olemaan hänen luonaan edes niin kauan, asuntoon pinttynyt tupakan haju tekee pahaa ja muutenkin ahdistaa. Ja minä olen sentään aina ollut isin tyttö. Haluaisin kuulla miten sen oman talon rakentamisen laita oikein oli, menikö ne rahat vävypojan velkoihin, ja rakennettiinko siihen sitten tosiaan vielä rautatiekin päälle. Kysyisin miten sen kummitätini lapsen laita oli, millä tavoin hän oli vammainen ja kuinka kauan eli siellä laitoksessa. Kysyisin kaikenlaista, mutta en ehkä kestäisi vastauksia. Isä ei koskaan puhunut pahaa appivanhemmistaan, ei oikeastaan puhunut heistä mitään - toisin kuin äiti joka armotta suomi sukulaisiaan. Siitäkin olisi hyvä kuulla. Paperinen sukupuu ei aina riitä.

Rohkeaksi ihmiseksi olen melkoinen hiiri.

************
Mies sai Tamiflu-kuurin ja astmalääkkeen pahimpaan pihinään. Perjantaihin mennessä jos ei olo parane, otetaan lääkärikäynti uusiksi. Metkaa oli mennä ensiavun ovesta ja saada naamari. Istua siellä eristyksissä. Hapetus on kuitenkin ihan jees ja keuhkot suht puhtaat vaikka hengitys pöhisee.

2 kommenttia:

Telle kirjoitti...

Hei! Puhu isäsi kanssa kun vielä voit. Saman kokeneena voin sanoa ettei haudan takaa vastauksia tule.

Maahiska kirjoitti...

Helpommin sanottu kuin tehty... pakko siirtää tilaisuutta vielä ja toivoa että vielä ehdin.