Olenkos esitellyt tämän yhdennäköisyyden jo aiemmin? Suosikkini iki-ikiaikoja on ollut Klimtin Naisen kolme ikää. Tässäpä hauska sattumaotos, siinä Ilovalmari on pienenpieni vielä, tissille nukahtanut.
perjantai 27. marraskuuta 2009
Lempitaulussani
Olenkos esitellyt tämän yhdennäköisyyden jo aiemmin? Suosikkini iki-ikiaikoja on ollut Klimtin Naisen kolme ikää. Tässäpä hauska sattumaotos, siinä Ilovalmari on pienenpieni vielä, tissille nukahtanut.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Ihania uneksijoita, nukkujia molemmissa kuvissa. Läheisyys, rakkaus, parasta. Tulee mieleen, miten paljon jää paitsi, kun ei ole omia lapsia (tämä ilman katkeruutta tms., todeten). Onneksi on nuo karvakasat, joista pieni on kuin pikkuinen kersa... :)
Äitiys (tässä tapauksessa voin kai puhua suoraan äitiydestä, tasa-arvoistamatta mielipidettäni ;-D) tuo mukanaan upeita juttuja, mutta myös ainaisen pelon, huolen, sen kääntöpuolen. Riittämättömyyden, murheet ja kaiken... En usko että lapsettoman osa on helppo, se on vaan erilainen. Molempi parempi, huolensa kullakin sen verran kuin jaksaa kantaa - viimeistä toivon aina minä, kun arki jyrää päälle kuin höyryveturi. Mutta rakkaushan se on suurin kuitenkin. (tähän voisi laittaa vaikka nimimerkin "merkitty ja satutettu")
...taidan olla unettoman yön jälkeen hiukan takaperoisella päällä :/
Lähetä kommentti