Saa onnitella, kipupolilla oli tänään ihana lääkäri, joka tutki nuoremman Tyttären asiat hyvin ja huolellisesti. Hän oli myös eestiläinen, mistä minulta suuri plussa :-D Lopuksi oli aivan pakko kysyä mistä päin Viroa hän on ja vielä vaihtaa pari (ontuvaa) sanaa eestiksi. Siitäkin saa onnitella! Olen hymyillyt kuin heikkopäinen lopun päivää. Iloa ei toki vähentänyt sekään, että piipahdimme katsomassa Tilkkua, joka oli kuin olikin kehittynyt ja kasvanut parissa päivässä! Hän katseli Aivan Oikeasti meitä ja Tutki Maailmaa suurilla hiukan vinoilla silmillään. Kyllä minä olen ihan myytyä naista nyt.Mies sai valmiiksi erään sukuseuran rannekorun prototyypin, mitäs pidätte? Se on minusta Hieno! Vaikka itse suunnittelinkin ;-D Se on jotenkin korumaisempi kuin nuo riipukset ym, joita on ennen tehty - mallihan on ollut sama iät ajat mutta me teemme alusta saakka kaiken uusiksi, koska vanhoja muotteja ei saanut. Rannekoru on ensimmäinen kokonaan omaa tuotantoa.
Huomenna koittaa ei-ehkä-niin-pimeä keskiaika; lähdemme Pyhäkankaalle jo illalla valmistautumaan lauantain juhliin. Olen pakannut lautanauhat, neulakinnasjutut, lusetit, langat, piuhakkeet ja päreet, puvut, liinat, astiat, ruuat, kynttilät, kengät ja kaiken muunkin mitä talosta irtoaa. Mahtunevatko autoon edes.
.png)
4 kommenttia:
Kaunis!
Ihana rannekoru! SInäkö ihan oikeasti olet suunnitellut? :-O
Juu itse, sukuseura halusi rannerenkaan jossa olisi tuo niitten merkki - sanon sitä rukinlavaksi, vaikka oikeasti se on eräästä muinaisesta heidän sukunsa lusikasta :) Mietin että tuo olisi paras tapa tuoda tunnus arvokkaasti ja kauniisti esille. Mulla oli idea sellaisesta "emännän arvon mukaisesta" korusta ja ajatus siitä kuinka ennen hopearannekoruista saatettiin katkaista pala maksuksi. Vaikkei tuosta nyt mitään palaa taida ottaakaan :-D
Sukuseuran sivulta: "Professori, taiteilija Lauri Santtu sai v. 1967 haltuunsa vanhimman sisarensa, Alma Maria Järvisen kuoltua katajaisen puulusikan, jonka varteen oli kauniisti veistetty rakkauden ja toivon symbolit: sydän ja ankkuri. Tämän puulusikan oli aikanaan todennäköisesti valmistanut morsiuslahjaksi Eva-Greta Murtomäen (v. 1808-1897) sulhanen, Aleksander Fredrikinpoika Collin (v. 1809-1852).
Eva-Gretan perintönä lusikka joutui hänen tyttärelleen, Krispina Auroralle (v. 1839-1914), joka puolestaan antoi sen tyttärensä, Julia Georginan (v. 1864-1944) vanhimmalle tyttärelle, Alma Maria Järviselle (v. 1883-1967)"
Me saatiin nyt tämä työ jatkettavaksi ja kaikki pitää tehdä alusta alkaen uusiksi, lisäksi suunnittelen uusia koruja aiheeseen :)
Lähetä kommentti