Päivä alkoi hitaasti ja tankeasti aikomuksella mennä pihatöihin ja mahdollisesti katolle. Puin työvaatteet päälle, kun tulikin käsky lähteä Mänttään hakemaan mopoon osaa. Kävimme siis Mäntässä ja palasimme samantien Keuruulle viemään osaa paikoilleen Tyttären luo. No, osa ei käynyt, eli piti mennä eestaas Keuruulla etsimässä Osaa (joka tässä vaiheessa ansainnee tulla isolla kirjoitetuksi...). Tällä välin minä hoidin asioita Kelalla, diakoniatyön luona, Maalaisvakassa, kaupassa, postissa... 
Sitten, kuin päivän pelastuksena tapasin Lissun, jonka kanssa menimme kahville - ja saimme santsikupit itse Paula-tytöltä! ...mutta...
Päivä jatkui rikkinäisen skootterin merkeissä edelleen ja aiheutti sen, että yhtäkkiä huomasimme Kamalan Asian!!! Olimme vielä kylillä kun kello oli jo 13.10 ja arvatkaamitä - Ilovalmarin eskaritaksi kaartaa juuri silloin pihaamme! Ja tuo Ilovalmaria kavereineen meille! Eikä siellä ole ketään kotona! Minulle tuli niin huono olo että polvet meni hyytelöksi ja mahassa kiersi. Mitäs nyt!!!??? Onneksi naapuri oli paikalla ja kiiruhti ystävällisesti pihaamme kertomaan että äiti ja isi eivät ole kadonneet mihinkään vaan tulevat tuossa tuokiossa. Niinkuin tulimmekin, mutta loppupäivän hyvittelen lasta ja rauhoittelen itseäni että tekevälle sattuu. Miten pahalta tuntuikaan!
Sen jälkeen lähdimme viemään Isoveikkaa rumputunnille ja samalla poikkesimme kirjastoon, haimme skootterin (...... aina vaan!!!) ja yhtäkkiä hoksasimme että HEI! meidän autoon ei mahdu kaikki ketkä pitäisi eli minun olisi kai pitänyt jäädä kotiin Ilovalmarin kanssa eikä mennä kirjastoon... Tulimme sitten peräkärryn kanssa kotio läjä kaalinpäitä takapenkillä - siltähän se näytti, se väenpaljous. Nyt on tupa täynnä ja mopo levällään pihassa, minulla hermot jossain takaraivon tykyttävässä pisteessä ja ainoastaan pari asiaa lohduttaa: se että ruokaa on sentään riittävästi ja se, että sain Maailman Ihanimman Kirjan ja kuin pisteenä öön päälle laatikoon kopsahti myös Saagem tuttavaks eli eestin kielen oppikirja! Kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu......:)
Ja kaikki tämä työvaatteet päällä.
***********
ps. Juhla-Mokka kahvirasia on tosi nätti!
.png)
4 kommenttia:
Tyopaivalle tyovaatteet.
Joko poika leppyi?
...elämä on kurjuuden taidetta, lainatakseni tunnisteita...oma päivä ollut :/...mutta lohduttaa kun huomaa että ei se skootteri luista aina (!!) muillakaan!
kahvipurkki on Hieno, mullon sellanen vaikka en ois tarvinnu/raaskinu, mut purkkeja tarvii aina=)
huomisen uusia tunnisteita ootelles...
taas ano-nyymi v-sangasta
Ilovalmari on joustava ja ystävällinen henkilö ja oli kuulemma jo unohtanut koko tapauksen kun minä sitä yhä mietin....:D
Elämä on taidetta, kurjuus vain pikantti lisä ;-D
Tämähän kuulostaa ihan meiltä! Pari kertaa on isännän kanssa seisty kaupan jonossa tai muussa asiattomassa paikassa kun pitäisi olla taksia vastassa kotona.. se tunne on kamala, tajuta että tulee myöhästymään vaikka mitä tekisi. Ja sitten seuraavaksi hirveä huoli pienestä ihmisestä yksin maailmalla.. ties minne ajautuu jos taksi/bussikuski ei muista jättää kotiovelle.
Onneksi on naapureita vielä sen verran, että apu on lähellä ü
Takavuosien meiningistä uimahallireissuilla tai muissa urheiluseuran jutuissa muistutti tuo teidän täyteen ahdettu automatka. Niin sitä ennen mentiin - nykyään on vähän eri kujeet. Isompi perhe ei voi kuskata lapsiaan normaali henkilöautolla enää lainkaan.
Kahvipurkki on tosi ihana.
Lähetä kommentti