Minä ja Jonsered

Olen ihan otettu tämän päivän työrupeamasta. Ihmeesti jaksaa vaikka on kipeä (arvaatkaas-mikä-mulla-taas-on)- saimme sahattua ja kirveiltyä kuution verran polttopuuta. Minulla on nyt käsi paketissa, sain jonkun jännetupen tulehduksen kaiketi. Mutta hauskaa ja hikistä oli. Tuossa kuvassa on kyllä aika levollinen fiilis - ja kuvahan ei valehtele :-D Jonseredin lisäksi hengailen mieluusti kirveen kanssa, ja puitten pinoaminen terassin alle käy taukovoimistelusta hyvin. Kyllä nyt kelpaa. Ensi viikolla urakka jatkuu, loput puut toivottavasti saadaan halkoina, kuivina sellaisina.

Huomenna lähdemme Pornaisiin ystävän juhliin, odotettavissa leivontaa, saunomista savusaunassa, ruuanlaittoa, hyvää seuraa, käsitöitä ja paljon puhetta :) Aika paljon villoja myös, toivottavasti. Valokuvaprojektista pitää puhua, otetaan viikinkipuvut mukaan ja suunnitellaan. Siis ei mitään sarvipäähineitä (mitä te oikein kuvittelitte???!!!) vaan nuo meidän muinaisjutut. Oikeat. Melkein.

Olen aloittanut uutta neulakinnasmyssyä vanhasta villalangasta, jota vissisti riittääkin vaikka koko väelle värkkäisi. Voi sitä löytämisen riemua! Maikku-isomummi pilvensä päällä riemastunee :-)

Aamun aloitin silittämällä ison laatikollisen vauvanvaatteita, osa menee kirpparille, osa tulevalle lapsenlapselle... Miten ihmeessä ne voivat tuoksuakin sanoinkuvaamattomasti Vauvalle! Vaikka ovat tulleet toisesta vauvaperheestä ja pesty heidän pesuaineillaan! (Älkää nyt luulko että minä aina silitän vauvanvaatteet tai mitään muutakaan - päinvastoin! Nyt oli vaan sopiva hetki kuunnella musiikkia ja silittää kun Mies teroitti Jonsen hampaita minua varten!)