Tapoin juuri sähkölätkällä (kamala haju!!!) kuusitoista kärpästä ja niitä tuli aina viiden joukoissa uudet lisää . Tästä voimme päätellä jotain. Voimmehan? Ovatko kärpäset reviiritietoisia vai mistä on kyse? En ole löytänyt sitä paikkaa missä ne peijakkaat munivat ja lisääntyvät, joitakin kattolistoja yms. olen suihkutellut myrkyllä, mutta se saa aikaan vain lentelevien inhotuksien lisäksi maassa hyriseviä hermovikaisia lemmikkejä. Kärpäspaperit ei riitä, eivätkä ikkunaan teipattavat liimahoukuttimet. Mikä avuksi??
Sitä miettiessä on hyvä pohtia mainiota kirjallisuutta. Luen jälleen Martina Haagin kirjaa Meillä kotona. Saapi nauraa kärpästen lätkimisen lomassa. Siitä taas takaisin juolahti mieleeni Vilijonkka, jonka kärpäslätkäkokoelma Kiinasta on kadehdittava! Aivan akustisia kaikki ja varmasti paremmin toimivia kuin tuo tennismaila jolla yritän hutkia.
Mutta pelastus yöuniin on vanhanaikainen virkattu sänkypeitto! Sen alla pakoilen kärpäsiä kaiken yötä, sen alla voi hengittää ja kärpäset eivät älyä ryömiä rei'istä sisään! Olkoonkin, että näytän virkkuufriikin muumiolta, se on paras konsti tähän asti.
lauantai 18. heinäkuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
.png)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti