Jostain syystä meillä soi lähes koko ajan. Ylenaikaa joku laulaa, rummuttaa, soittaa tinapilliä, kitaraa tai munniharppua, viheltää tai soittelee heinällä. Isoveikka tykkää metallista, isi kuuntelee Dublinersia, Valoilmarin suosikki on Village People ja minä laulan ruotsiksi ja viroksi. Kun tyttäret ovat käymässä, tulee laulua ja soittoa lisää. Mutta vielä emme ole perustaneet bändiä, miten jäänytkään se asia toimittamatta.
maanantai 29. kesäkuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
.png)
1 kommentti:
Mahtavaa!!!!! Nuorena se on vitsa väännettävä. Taitaa olla tuleva ammattimuusikko tässä?
Lähetä kommentti