Tempaisin netistä tällaisen Gandalfin ja muuttelin hiukan... Pappahan se siinä! Iloa pintaan, hei...
Sitten kudoin itselleni Sofioksanen-pipon, sillä tämähän on kuin rastat olisi päässä, eikös vaan...
Ja Parolan aseman innoittamana väsäsin pioneja - hiukan osasin kärventääkin niitä mustiksi, hiukan reikäisiksi. Mutta nämä ovatkin Paeonia Reikelii-lajiketta...
Minulla on lämpöilyä, tutiseva ja paleleva olo, niveliä särkee. Ruusu kukoistaa näkymättömissä siis... Eilen pinosin kymmenisen pulkallista polttopuita seinustalle (kaikki pinottu!!!:)) ja se taisi olla liikaa. Rähmä. Sentään olen tyytyväinen ja melkein toimelias - kaikki käsityöt mitä voi tehdä soffannurkassa sujuu tältä potilaalta.
Pakkanen yllàtti, mutta oikeastaan iloisesti. Sanotaanhan, ettà vaihtelu virkistàà! Kunhan vàhàn lauhtuu ja sinà tokenet, tavataan Satumaassa. Laitellaan spostia. Paranehan joutuisaan.
VastaaPoista