Äiti ja isä siinä. Käsittelin kuvaa hiukan, sain näkyviin pitkän valkean hunnun ja punaiset ruusut. Pappi sanoi happamesti: "Kai minun täytyy sitten teidätkin vihkiä" ja isä joutui suoraan putkaan myöhästyttyään viimeisestä junasta varuskuntaan. Putkassa vietiin nuo kiharatkin pois.Äitin hääpuvun oli hankkinut tai ommellut kummitätini joka oli ompelija (sodan aikana hän oli töissä Karjaportilla ja salakuljetti rintaliiveissään läskiä kotiin!). Isä ei ehtinyt sotaan saakka, rauha julistettiin juuri kun hänelle oli tullut käsky lähteä rintamalle. Hyvä niin. Ei elämä muutenkaan hellästi kohdellut tätä nuortaparia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti