Yöllä valvoessa tajusin etten ole vieläkään päivittänyt blogin yläpalkkia ajanmukaiseksi. No nyt on. Tästä on tullut kipu- ja surkeusblogi.
Punainen on kivun väri, eiks?
Keset öö sain aru et minu blogi on muutnud ... nüüd on uus epiteet siin üleval.
Tänään onneksi viileää ja sadetta! Olin pakahtua helteeseen, sattui aivan liikaa joka paikkaan ja silti oli tehtävä kasvimaahommia, suolainen hiki kirvellen silmiä. Öisin sain kovia migreenikohtauksia ja muutkin kivut valvottivat, kahdesti päivässä migreeni alkaa olla taas liikaa. Olen alkanut pelätä kohtauksia. Käsikään ei enää toimi, kortisonipiikki teki tehtävänsä ja seuraavat saan vasta parin viikon kuluttua. Mutta!!! Olen saanut kasvimaat tehtyä! Nyt voi odottaa satoakin, jollei halla vie - onneksi on harsot ja nuotiot yms keksitty. Meillä on lähinnä erilaisia kaaleja, salaattia, porkkanaa ja naurista sekä yrttejä, maa-artisokkaa jonkun verran ja hyötykukkia (salaattikukkia) sekä kurpitsoita. Ja tomaattia! Ja basilikaa, sitä en laske yrtiksi edes, rouskutetaan sitä salaattinakin. Niin ja papuja on ja hernettä kunhan maa lämpiää, ja mangoldia ja... no onhan noita! Perunaa en laita, maa on liian savista tässä talon lähellä ja sen parantaminen taas vaatisi voimia. Isompi porkkana- ja naurismaa pitää saada vielä taiottua jostain! Ensi yöksi pitänee laittaa öljylamppu kasvihuoneeseen. Omenapuut kukkivat hurjana, etupihan marjapensaanvälit oli voikukkamerenä monta päivää kun ei jaksettu ajella (imuroida) nurmikkoa. Mutta kimalaisia ja mehiläisiä ei ole! Olin viisi päivää myös ilman kipulaastaria kun ei ollut varaa ostaa ja sekin oli hirveää. En muistanutkaan millaista on kun hengittäminen sattuu rintarankaan. Sekä sisään- että uloshengitys. En muistanut kuinka kipeät on kyynärpäät ja akillekset ja lantio. Nyt on laastarit ja kaikki hyvin taas, kunhan en tee liikaa mitään. Pihalla on tietysti tehtävä, eikä koko ajan voi pyytää että joku tulisi auttamaan/kantamaan/kaivamaan/siirtämään siinä työn kuluessa jotain ilman että pitää odotella kauan.
Mutta kaiken itkun ja kivun keskellä muistan tämän kauneuden.
Yrttimaan tein uusiksi, purin laatikot pois - hyvästi hevosmuurahaiset ja sukulaisensa! - ja muotoilin penkit uudestaan, siirtelin istumapaikan ja kukkapylvään muuanne, leikkelin ruusupuskaa, laitoin hiekkapatjojen päälle multaa ja siihen tulee myös katetta, ja istuttelin ja kylvin kaikenlaista. Vanha joulukuusi ja talviset ruusunsuojahavut saavat taas toimia kissa-aitoina. Etupihan kasvimaata on laajennettu ja ollaan hankittu kirppisryhmästä myös puutarhakalusteet! Ne on vielä maalauksessa, kovin ovat somat! Kasvihuoneessa alkaa olla tilavaa, sain basilikat sinne nyt hyvin mahtumaan ja odotan suurta satoa niistäkin, vaikka purkit on pienet. Lehtikaalia kylvin vissiin vahingossa monta kertaa, joten sitä nyt on tulossa riittämiin... huvitti! Tsasounan vierelle olen saanut laitettua kukkasia ja saniaisia on vielä tulossa kunhan jaksetaan taas kaivaa kaverin pihalla. Toisen kaverin luota haetut pilvikirsikkapuut on lähteneet hyvin kasvamaan, samoin etupihan kaksi siirrettyä omenapuuta. Ne jotka Valo kasvatti Lidlin omenan siemenestä - lajiketta Liiteri siis!
On see suvi väga armas, isegi kui ma olen olnud haige ja kurb liiga tööga. Kas võiks nii öelda..? Noh, ma ütlen. Aga aias on nüüd mõned lilled kasvamas, köögivilja ja ürdid ka.
Meillä oli eilen suuri juhla: Arkkipiispa Leo vihki Villen lukijaksi Jyväskylän Ylösnousemuksen kirkossa. Saan enemmän kuvia myöhemmin, nämä Pirkko S.:n ottamia.
Joskus on ihan melkein pelännyt arkkipiispaa, vaan ei enää ;) Seurakuntamme sai myös uuden papin kun Valon uskonnonopettaja Ristosta tuli isä Risto - aksios, aksios, aksios! Ihana juhla siis.
Mitä ovat omat ajatukseni asiasta? Lukijan tehtävään on Ville valmistautunut 7 vuotta ja se tuo paljon velvoitteita. Ja iloa. Olen siis onnellinen ja iloinen ja ylpeä hänestä. Sitäpaitsi hän lukee todella kauniisti. Ja sekin, että molemmat poikamme olivat kirkossa mukana, oli meille tärkeää. Tyttäret eivät päässeet. Valo soitti juhlassa Chopinia ja Merikantoa ja yhden muun kappaleen (tänään hänellä oli pianotutkinto 2, meni läpi erinomaisesti - 5/5!) Hirvittää kun minun pitää ryhtyä käyttäytymään nyt arvokkaasti - kuinka onnistunee? Yksi etappi saavutettu, seuraava on sitten joskus tuleva diakonivihkimys, jos Jumala suo.
Eile oli suur pidu meie kirikus, ma ei tea mis on "lukija" eesti keeles (nii et kui keegi teab, palun öelge!) - pole siiski "lugija", arvan. Kuid minu armas abikaasa on nüüd "lukija".
Kukkasia nousee siellä sun täällä, nurmellakin on hentoja pikkuorvokkeja yllättäen (en ole muistanut kontata kuvaamassa), herukka on vallan riehaantunut viimesyksyisistä leikkauksesta huolimatta tai sen johdosta. Tavattoman suloiset kukat! Tuo yksi tulppaani on joka vuosi tuommoinen honkkis.
Portaan edestä löytyi hauska puunpala. Lintu vai dinosaurus? Ja kissat rakastaa tuota yhtä tällipajua, en tiedä miksi sitä pitää pussata mennen tullen. Eräänä päivänä meille näkyi sateenkaaripylväs.
Tervasin tsasounan hyllyn ja oven. Tuoksuu. Ampiaiset yrittää tehdä pesää tsasounan kattoon, vietiin sinnekin suodatinpussipesä - ne toimivat ainakin talon kuistilla ja terassilla. Eilen toimitettiin yhdeksäs hetki ja hetkipalvelus, tuntui jotenkin erityisen hyvältä. Psalmin 84 kohta "Askel askeleelta heidän voimansa kasvaa, ja he saapuvat Siioniin Jumalan eteen" puhutteli, en tiedä miksi. Siksikö kun askel askelelta tässä itsekin etenen, varoen ja epäröidenkin. Mutta silti.
Kurkipellon pajalla on tehty vanhan Raamatun heloja, eräälle kirjansitojalle. Tässä kuvassa alhaalla meidän tuotantoa, yllä malleja ja yksi alkuperäinen.
Kirbuturul käisin kahe eestlase naise järel ja kuulasin nende rääkimist aga mul polnud usaldust midagi öelda... ja eile ka võtsime ühele eestlasele prouale ruberoid pakendid - aga julgus polnud siiski rääkida. Olen üks jänkupüks - soome keeles jänishousu :D.
Nyt ei jaksa kirjoittaa juurikaan mutta kuvia laitan. On tapahtunut niin paljon. Kävimme Parolan panssarimuseossa.
Haimme pojan kotiin lentokentältä. Minun sisälläni juhli pieni äiti, join ruusulimsaa. Pesin Porsolat.
Teen pihatöitä niin kauan kuin ne 27.4. annetut kortisonipiikit toimii. Nyt alkaa jo sattua, pari viikkoa mennyt hyvin. Migreeni on palaamassa takaisin päivittäisenä. Kasvimaa on kuitenkin saatava kuntoon että saadaan ruokaa. Järvellä on ollut katiska ja verkko, hiukan kalaakin tullut (ei tarvinnut odottaa nyt Pietarin ja Paavalin päivään!)
Seuraan Areenalta Ommelten välistä aikaa, kuuntelen Vera Stanhope-äänikirjoja. Haluaisin aikaa kirjoittamiselle, pari tarinaa olisi tulossa mutta aikaa ei ole - keskeytymätöntä yksinäistä aikaa.
Katselen maailman kauniita asioita ja yritän olla surematta murheellisia. Euroviisuehdokkaista olen tykännyt Unkarista, Puolasta ja Itävallasta. Eilen oli ukkosta, mutta se kierti meidät kaukaa.
Paar nädala jooksul on juhtunud väga palju - on olnud muret ja rõõmu ja nutmist ja naermist. Aias on täis hoog peal, tundub et ma elan ju varahommikust õhtuni aias...
Nyt pitää oikeasti miettiä mitä teen kun talkoourakka loppui tältä erää. Kädet on muuten saaneet tuhdin käsittelyn- Sampo-jauhetta, vettä, sinolia, asetonia... Kylläpä on hilpeä hipiä! Tänään myös siirrettiin kaksi omenapuuta, pitää muistaa vielä tukea ne - Valo kasvatti kauppaompun siemenestä ja kasvoivat liian lähellä muita puita. Peukut pystyyn etteivät suuttuneet muutosta! Harjoittelijamme Raul oli apuna, minä vain komensin. Ja vähän kastelin. Kasvimaa alkaa näyttää siltä miltä pitääkin, harmi etten voi itse tehdä lapiohommia enää lainkaan - olisi laajennettava vielä hiukan.
Mutta sädekehät on kiillotettu nyt. Kuvassa toinen on jo valmis. Vitsailen aina että aamulla kiillotan - niinpä eilen teinkin, ja tänään. Maailmalta taas kantautui ortodoksitulipalouutisia. Herra koettelee vaan ei hylkää... Laatokan Valamossa paloi hotelli ja pyhiinvaeltajien omaisuus ja New Yorkissa Manhattanilla Serbialainen ortodoksikatedraali.
Kiriku töö tehes on hea meel, rahulik ja palve täis. Vara hommikul käisin tsässona juures, kohvi jõin ja vaatasin päike tõusmist.
On tämä elämä yhtä hurjaa pyöritystä - oloni on sellainen kuin olisin juuri juossut maratoonin ja heittänyt rodeokeikan päälle. Mutta silti sain tehtyä jotain tänäänkin. Yhdessä jaksaa paremmin. Tässä puhdistettu Neitsyt Marian olkapää :) Se oli aivan umpimusta tätä ennen.
Ollaan pelattu Raamattu-triviaa nyt kolmena päivänä, eilen hävisin oikein roimasti, mutta opin paljon. Pelissä huomaa myös jonkin verran meidän kirkon eroa protestanttisiin ja muihin verrattuna. Joitakin kysymyksiä vaan on vaikea käsittää. Tai vastaukset on jotenkin erilaisia. Ne hypätään yli tai jos vastaa oikein meikäläisittäin niin syntyy hyvä keskustelu.
Tapasin pihallamme aikamatkaajan itse teossa! Tuolta se vaan putosi!
Eilen oli ensimmäinen ukkonen!
Kasvimaalla oli vanhojen kanervien kokous.
Krookukset kulkevat pitkin poikin nurmikkoa.
Ripustin puihin joulukoristeita koska tapanani on törmäillä oksiin ja näin kuulen edes olevani vaara-alueella :)
Eile oli suve esimene äike, olin aias terve päev ja täna jälle algas tööd, vaikselt teeme puhtaks mõni kloostri ikoonid.
