Norsunluuhääpäivä

Hääpäiväkin oli, 14 vuotta eli norsunluu - mieluummin voisi olla mammutinluu, minusta. Sen kummemmin muistettu juhlia, taaskaan. Tämähän on yhtä juhlaa joka päivä.

Hissukseen kun mennään niin hyvä tulee, kaikissa asioissa. Mietin sunnuntain tekstiä Tuhlaajapojasta; vuosi vuodelta nämä paaston valmistussunnuntait käyvät yhä tärkeämmiksi. En ollut kirkossa kuulemassa Baabelin virtoja, mutta ehkä ensi viikonloppuna menen Jyväskylään ja pääsen kirkkoonkin sen kuulemaan - kauneimpia kaikista kirkkoveisuista. Netistä ei löydy juuri sitä rakkainta versiota vieläkään, muuten laittaisin tähän. Olen harjoitellut katumuskanonin irmosseja kun sain nuotit, melkein uskon selviäväni neljän illan toimituksista ensimmäisellä paastoviikolla - jos ei pakkanen tyrehdytä hyvää aietta.

Isän harituspihditkin löytyi, en edes muistanut että ne tuli minulle. Miten kauniiksi tehtiin työkalutkin ennen!

Muuten tämän viikon ruokavalioni on tällainen. Ehkä siitä lievä alakulo ja epävireisyys - ja eilen olin todella huonovointinen. Paastoon laskeutumista tosiaan... no ei, minä en voi paastota ruuasta juurikaan - eikä sairaan tarvitsekaan - mutta näistä lääkkeistä kyllä haluaisin luopua. Joku kysyi miten minä sitten paastoan. "Salassa", voisin sanoa kuten eräskin mummeli jonka nähtiin syövän makkaraa paastoaikana :)

Tänään oli meillä taas toimittaja ja valokuvaaja pääsiäisjuttua varten(Askel-lehteen). Mukavaa ja lämminhenkistä, ihmisiä joihin oli todella ilo tutustua. Yleensä en kertoile näistä lehtijutuista täällä etukäteen, mutta nyt sen vuoksi, että olen paljon miettinyt suhdettani muihin ihmisiin, varsinkin vieraisiin. Että jaksanko ja mitä, ja kuinka paljon. Nyt totesin etten ole ihan toivoton, sillä iloitsin heidän vierailustaan. Kiitos.

Miten tuo kissajuttu liittyy tähän? No siten että kissoja pitää olla. Aina.

Selle päeva kõige parem asi oli uued inimesed ja tuttavaks saamine. Ma ei olegi nii lootusetu kui ma arvasin - inimeste kohtumine pole nii raske nagu on olnud juba mõned kuud.