keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Keskiviikko on ehkä päivistä paras

Tietysti senkin vuoksi kun arki kallistuu jo viikonloppua kohti, mutta siksi, että tsasounalla toimitetaan varmasti palvelus. Tänään se oli ehtoopalvelus, vain me kolme oltiin paikalla. Mietin mitä voisin sanoa rukouselämästäni tsasounan valmistumisen jälkeen, kuulostamatta hölmöltä tai ylenpalttisen hurskaalta. Ylipäätäänhän tästä ei ole tarvis puhuakaan. Mutta minua se on helpottanut valtavasti, auttanut ja kannustanut.
Että on paikka johon voi sulkeutua muistamaan esirukouksin läheisiään ja myös kaikkia muita; esirukouspyyntöjä tulee usein. On hyvä muistaa kaikkia hädässä ja ahdistuksessa olevia, niitä jotka rakastavat meitä kuin myös niitä jotka vihaavat meitä. Rukouksissa on kohta:
"Herra, joka ihmisten sieluja rakastat,| sinä rukoilit ristiinnaulitsijasi puolesta | ja käskit palvelijoidesi rukoilla vihollisten puolesta. | Anna anteeksi niille, jotka vihaavat meitä ja tekevät meille pahaa. | Nöyrästi rukoilemme sinua: | Johdata heidät kaikesta pahuudesta ja vilpistä veljesrakkauteen ja hyvään elämään, | että me yksimielisinä ylistäisimme sinua, ainoaa ihmisiä rakastavaa."

Tässä ajassa tälle rukoukselle on annettava aivan erityisesti mahdollisuus.

Lumi on sulanut melkein kokonaan, on jälleen pimeää ja märkää - eilen kuitenkin kaivoin huopatöppöset käyttöön, toiveikkaana. Talon lämmitys on helpompaa tietysti taas - hetken aikaa.

Jos lämpöä jatkuu, viemme verkot taas veteen - tällainen kun oli yksi viimeisimpiä saaliita.

Lasten kanssa tuli piirreltyä taannoin (Gandalf on mun piirtämä, merenneito Arnen, malli-Klonkku mun ja Varsinainen Klonkku Arnen), ja leivottua sikaiso pulla Valon kanssa (joka myös intoutui höröhampailemaan), ja lumiukko on Nillan tekemä ensilumen päivänä.

Päivän naurut:

Rõõm on vaja iga päev, ja palvetamist vaja on ka. Meil on onn elada siin maal, mis on rahul ja vabadus. Aga pole lihtne, juhatuse uued kavatsused on ebaõigused, ma ei tea mist need lollid tulevad ja miks nad on nii teadmatud tavalise inimese elust. Ma ei ole neile minu hääl antanud. Aga elus oleme, naer ka ja ilusaid asjad teevad rõõmsaks iga päev. Carpe diem!

1 kommentti:

Kivipellon Saila kirjoitti...

Tuo esirukous on kyllä ihana asia...rukoukseen laskeudun aika usein ja nyt vielä useammin, tarve vain lisääntyy! Voi kun tsasounanne olisi lähempänä, tulisin kanssanne palvelukseen joskus!

Upea kalansaalis!