maanantai 2. maaliskuuta 2015

Sangen kipeänä välillä

Mutta ei siitä sen enempää nyt. Sairaalan tossut ja kaarimaljan voin näyttää. FB:ssa vuodatin koko kurjuuden (tai sairaudesta vain sen verran kun saatoin kertoa) ja sen, kuinka terveydenhuollossa menee ilman uudistuksiakin kaikki pieleen. Nyt haluaisin vain unohtaa :D Mitään supervakavaa ei kuitenkaan ole meneillään.

Mutta hassuja, kivoja, kauniita ja yllättäviäkin asioita on tapahtunut.

... ma haletsen need öed ja inimesed haiglas, liiga palju tööd, alati kohutavalt kiiretes - pole aeg vanade inimeste jaoks, kes seal nutvad voodis. Olin haiglas 2 päeva ja see oli väga raske.

Sairaalan aamiainen minulle - jostain syystä siellä oli käsitys etten juo kahvia/teetä. Sain kuumaa ja kylmää vettä ja jotain puuroa. Ei ollut edes sokeria, ei maitoa (laktoositon oli vissiin ylivoimainen juttu) edes että olisi saanut hopeateetä. Puurossa ei ollut suolaa eikä tietysti sokeriakaan, soppaa, ei mitään. Muut sai leipää ja päällisiä...

9 kommenttia:

kosotäti kirjoitti...

Voi sua pientä. Kävin lukemassa kertomukset kurjuudestasi, voi juupeli sentään.
Iso hali ja monta rukousta.

Mama Elf kirjoitti...

Voi ei, voi ei. Toivottavasti nyt hurjasti paremmin kohti kevättä. Ihanaisia kuvia taas,varsinkin viimeinen. Käyn täällä ihailemassa ja fiilistelemässä...

Maahiska kirjoitti...

Kiitos... en ole ihan toipunut, tänäänkin itkeskellyt aika paljon, mutta myös yrittänyt touhuilla jotain. CRP on yhä hieman koholla ja niveltulehdukseltahan tämä tuntuu. Oli siinä muutakin syytä hakeutua päivystykseen (ja sieltä joutua tk:n osastolle :S) mutta ne on hieman sellaisia ei-huudeltavia juttuja... ehkä joskus sitten. Mutta että rippusen romuna olin. Kallonpohjakin oli niin kipeä että silmät itki vielä senkin jälkeen kun olin rauhoittunut - silmät, ihan itsekseen! En ole ikinä moista kokenut.
Mutta kuinka puolustuskyvyttömät vanhukset tuolla pärjäävät, jos eivät saa kunnon ruokaa, väärää ruokaa, tai vääriä lääkkeitä kuten minulle kävi? Tai ei lainkaan sitä päivittäistä käytössä olevaa lääkettä ("kun sitä ei ole") vaikka sen voisi korvata kahden tavallisen saatavilla olevan lääkkeen yhdistelmällä ihan helposti? Minulla sentään pää ja jalat toimi, niillä äänestin ja kirjoittauduin itse ulos.

Maahiska kirjoitti...

edit: tai saavat väärää ruokaa jne :)

Mama Elf kirjoitti...

Voi kamalaa noita kokemuksia. Jos vaikka paranet paremmin kotona, kun on ainakin omaa ruokaa. Täällä UKssa sairaaloiden ruuista oli aika haloo jokunen vuosi sitten ja ihan syystä. Muistan kuulleeni yhden lääkärin haastattelun, jossa hän kivenkovaa väitti, että ei sillä ruualla ole niin väliä. Haastattelija sitten kysyi, että mitenkä niin, koska kun ihmiset ovat sairaita, on vaikea tervehtyä, jos om aliravittu tai väärin ravittu. Loppujen lopuksi se lääkäri tiuskaisi siihen että; "eivät ihmiset tule sairaalaan ruokien takia, vaan lääketieteellisen avun takia". Ajattelin silloin että ollaan aika ojassa, kun lääkäro ei näe, että ihminen on kokonaisuus, eikä mikään auto, josta voi korjata osaa ja olla ajattelematta muuta.

Maahiska kirjoitti...

Jaahas, siinäpä oli lääkäri täsmälleen oikealla alalla juu... mutta tuntuu että noita piisaa, yksi tuonsorttinen soittaa mulle huomenna ja ihan pelottaa jo etukäteen. Että kun läksin sieltä niin onko minulla mitään sanottavaa jatkossa asioihini. Vissiin kirjuuttivat semmottisen punaisen pukkimerkin minun kansioni päälle (viimeistään nyt)

Maahiska kirjoitti...

Lisäsin jutun loppuun kuvan "aamiaisesta"

KatriK kirjoitti...

Julmistus!
Parantumisen yksi tärkeä väline on just ruoka.
Ei vedellä ja mauttomalla puurolla parane.
Onneksi uskalsit lähteä kotiin hoidettavaksi.

Kaikesta huolimatta
valoisaa ja rauhallista Pääsiäisen odotusta.
(Nyt jätät paastoamisen ensi vuoteen
ja olet sen sijaan surumielisen levollinen.
Se riittää.)

Maahiska kirjoitti...

- juu mie en saakaan pitää ruokapaastoa, rippi-isäkin kielsi - liika ruuan pohtiminen ei ole hyväksi. Mutta äskenkin söin soijasuikale-vihanneshösseliä eli teen paastoruokaa jos se syntyy luonnostaan. Mun hemoglobiini on noussut oudon korkealle, se ehkä tekee sen ettei liha/kahvi/imelät maistu? Päässä ja sydämessä onkin sitten enemmän työtä :)