Arne pelkää tulirakituksia. Tein hänelle äänettömän ja turvallisen ilotulituskepin, lisäksi hän piirsi monta paperia täyteen ilotulituksia. Kuulosuojaimet otettiin myös käyttöön taikurinhatun kanssa. Väinö-koira pääsi meille sisälle, yläkerran vessaan koska pauke pelotti - sitten koirulin yö menikin ihan mukavasti. Kissat taas eivät olleet moksiskaan.
Meillä kävi aikamoinen jytke kerrankin, taisi olla ennätysvuosi. Viimeöisen postauksen ilotulituskuva on muuten tosi hieno vaikka itse sanonkin, katson sitä ja mietin miten kaunista voikin olla tuollainen kumma toimi. Ja miten jossain toisessa yhteydessä tuo ei ole sitten pätkääkään kaunista - synkkämieli nostaa yhä päätään. Minun pitäisi kai ryhtyä uutislakkoon hetkeksi..
Mihinkähän tuo tinalaivani vie tänä vuonna, kuninkaankasvoineen - Tallinnaan?
Ilutulestikud hirmutas last ja koer, aga tegin vaikne roheline ilutulestikku kepp ja leidsin maagi mütsi. Koer oli ka rahulikult vannitoas.
.png)
2 kommenttia:
Hyvää ja siunattua uutta vuotta.
Koira ei kovasti pelännyt, mutta ei halunnut iltalenkille, minä taas kuuntelin ja ärsyynnyin, tytär otti Adan viereensä nukkumaan paukkeen takia, joten ihan tavallinen uudenvuoden ilta tuli vietettyä. Istuin ja kudoin sukkaa.
On Arnella hieno taikurinhattu ja suojaimet. Saataispa taikuri taikomaan mokoman turhan melskeen pois.
Näilläkulmin pitää itse jytkyäkin, naapurit ovat nipinnapin huutoetäisyydellä... Mies ja pojat tykkäävät raketeista, minä en niinkään. Viime vuosina olen opetellut tykkäämään. Vesuviukset ovat enemmän minun makuuni. Viimeöisistä viimeinen paketti oli melko susi: osa raketeista pamahti lähtöalustalle, osa satoi maahan ja räjähti siellä... onneksi ei vahinkoja sattunut! Pelottavaa!
Lähetä kommentti