torstai 2. tammikuuta 2014

Pöytäliinoja, kaunis kirja ja karkureissu

Kuka tarvitsee näin montaa pöytäliinaa?

Tässä on äitin ja isomummien pöytäliinoja, karsin jo pois kaikki mitä en halua ja päätin että ne mitkä mahtuvat toisen isomummin pahvilaukkuun saavat jäädä.

Hankin itselleni kauniin kirjan, Sarah Mooren "Eilispäivän aarteet". Miten yksinkertaisilla tavoilla voi tehdä pientä kaunista. Tästä kirjasta tulee niin hyvä mieli. Eikä ahdista yhtään, kuten niin monen kirjan kanssa käy. Että kaiken pitäisi sitten olla kaunista ja hyvää ja valkoista ja vintage.

Tänään kävin kylillä Valoilmarin kanssa toritaksilla. Voi miten tahtoisin että pääkasuni pysyisi paremmin kasassa... että voisin kiristää vaikka nämä takut solmuun niin ettei ajatus karkailisi kun poika kertoilee ajatuksiaan. Kahvilla ja kaakaolla istuessa kuuntelin juttuja aika-avaruuskoneista ja steampunkista ja jostain-legojostain ja musiikista ja... Mutta migreeni ei ole tullut vielä tänään.

Toissapäivänä sanoin Miehelle etä haluan karata Helsinkiin ja hän sanoi että no karkaa ja minä siihen että no höh. Ja hiukan että kääk ja apua. Tänään ostin junaliput, viikon päästä August Uotilan näyttely, ja Ateneumiinkin menen. Ja tapaan ystäviä. Ja pieni hiiri minussa vikisee: minkäs teit lurjus, senkin utami ekstemporaatio-kähjä, ei sinusta ole enää tähän! Hattivattien matkaan karkaavat aivan muut! Ole kotona ja kuuntele patterin paukuntaa.

Minulla on yksi ihana asia siliämässä rullalla, tässä siitä vilaus. Se on lahja pitkäaikaiselta taiteilijaystävältäni Andreakselta Saksasta. Kunhan saan sen sileäksi niin näette jotain kaunista.

Mina vaene hiir! Ostin rongipiletid Helsigisse!:)Ma arvan et Ex tempore ei ole minu oma liigi enam...

3 kommenttia:

kosotäti kirjoitti...

mahtavaa tuo siun tuleva karkumatka, piä hauskaa miunkin puolesta, mie kärvistelen sellasissa kivuissa ettei tolkkua, juustohylänkin käyttäminen koskee.

Maahiska kirjoitti...

Voi vääryyttä! Lähetän sinulle lämpimiä aatoksia ja muistan sinua! Omat kivut vielä odottavat tulemustaan jollei migreeniä lasketa, kortisonin lasku meneillään ja aika käy vähiin sen puolesta. Kohta ei matkajalka vipata.

elina kirjoitti...

Hyvää karkumatkaa. Onneksi ostit ne junaliput, muuten voisit vaikka jäädä kotiin:):)
Lähtemisen tuska on suuri ja minun matkani jäävät tekemättä viimehetken tekosyiden takia.
Nauti. Vähän viherrän noitten taidenäyttelyden takia.