Piano soi taas :)

No on pikkuisella vielä kuumetta, mutta taas musiikki soi. Oksennustauti kesti yökahdesta puoleenyöhön, sen jälkeen ei ole miekkonen mitään suostunut syömään. Teetä on mennyt hieman ja keltaista jaffaa. Äsken maanittelin syömään banaaninpuolikkaan, epäröiden sitä hieman näykkäili. Mutta hyvä mieli on, se on tärkeintä. Huomenna on vielä kotipäivä ja jos kuume laskee niin illalla oppilaskonsertti.

Itse olen pitäinyt hiljaispäivää ja askarrellut edelleen, kransseja taas - kiitos Kosotädin! Hän se innoittaa minuakin nyt. Siinäpä ihana käsistään tekevä ihminen, joka on esimerkillinen ja ahkera! Nyt kun olen pakotettu kököttämään aloillani niin päätin vääntää siis ovikoristeitakin noitten vanhojen, joskin ihan kelvollisten ja kauniiden seuraksi. Etuoven piparikranssi kalkattaa tuulessa niin, ettei yöllä ehkä saa unta. Hmm... Kävikös blogiystäväni Kosotädin kranssille jotenkin samoin, että joutui sisätiloihin? Toinen on sitten ompelijan nauha- ja nappiviritys.

Ensi kesää jo mielessäni tuumailen, tällainen tyttönen kun tuli vastaan kuva-arkistosta Loviisan markkinakansiosta. Suloinen eikös vaan? (Tiedän kuka hän on, mutta nimeä en julkaise tässä. Terkut sinne!) Kesäkuussa aloittanemme Pyhtään markkinoilla. Sitä ennen on kuitenkin tsasounan rakennustyömaa ja Miehen kultasepän ammattitutkinto. Minulle markkinatouhu tarkoittaa kalenterimielessä uusien tuotteiden suunnittelua ja lopuksi pakkaamista ja logistiikkaa. Muussa mielessä se tarkoittaa iloa ja hauskuutta ja perhettä ja kaikkea kivaa - ja kovaa työtä. Tasapainottelua siis! On mitä odottaa.

Väikemees on veel palavikuline, aga hea meel. Ma olen Olen teinud kaunistused uksele.