keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Lahjaksi saatte, lahjaksi antakaa

Tänä vuonna osallistun myös Keuruun Joulupuu-keräykseen. Olemme saaneet niin paljon, että en voi katsoa vain sivusta. Tänään pakkasin mm. Varustelekan kunnon alushousuja ja Axe-paketin 15-vuotiaalle pojalle pakettiin ja tuli haikea mieli. Mitä jos tämä on juuri sitä mitä hän tarvitseekin ja haluaakin - ja entä jos ei? Oma poikani ilahtuisi. Toivon niin, että lahja osuu ja uppoaa. Jokainen lapsi astuu herkästi minun sydämeeni asumaan. Sen takia en pysty työskentelemään lasten parissa. Liian herkkä olen.

Eilen illalla tein kuusenkoristeita sitten. Ja yön valvoin hiirien kanssa. Heräsin kello kaksi ja yhä olen hereillä - kello näyttää nyt yhdeksää illalla. Nyt ei jaksa edes eestiksi kirjoittaa. Anteeksi pikku kielipääni. Vabandust.

Facessa on hauska haaste, tehdään lumikissoja puihin. Minun kissani näyttää... noh. Se näyttää joltain eläimeltä kyllä.

Mutta auringonlasku oli hengästyttävän upea.

5 kommenttia:

sanna vehviläinen kirjoitti...

Kiitos sykähdyttävästä, kauniista, elämänmakuisesta viisaasta blogista!

Maahiska kirjoitti...

Kiitos... ujous iski. Tämä blogi on ikäänkuin pääkasuni ulkoinen kovalevy, varasto jonne talletan pahan päivän varalle kaikki ajatukseni. No ehken ihan kaikkea sentään. Jotain rotia ... naiivisti vaan pölisen maailmalle tuntojani. Ilo on tuottaa iloa muille myös :)

kosotäti kirjoitti...

Siulla on sisko hyvä ja lämmin sydän:)
Mie lähetin pojalle 18 paria sukkia jaettavaksi niille jotka niitä tarvii, erään vieroitus klinikan asiakkaille.

Maahiska kirjoitti...

Nämähän on sellaisia asioita joista ei oikeesti ääneen puhuta - olen toki ennenkin tehnyt jotain mutten osallistunut "oikeisiin" keräyksiin vaan itse ollut saajapuolella. Muistan sen joulun kun itkin tyhjin käsin eioota ja yhtäkkiä ovikello soi. Voi sitä ilon itkua! Meille tuotiin ruokaa ja rahaa - ja lapsille lahjapaketit!

Ihana ajatus 18 paria sukkia!

Meillähän on tunnetusti aika muumi talo. Sekin on diakoniaa, mutta siitä olemme nyt sairauden vuoksi joutuneet luopumaan. Mutta pienikin asia on tärkeä. Seurakunnan aulassa joululahjakeräyskorissa oli suloisia lappuja: "tyttölapsi alle 1v" ei liene kovin vaikea lahjatoive toteuttaa?

elina kirjoitti...

Minusta on ihana laittaa paketteja sellaisille jotka todella tarvitsevat. Siksi otankin osaa joulukeräyksiin, vaikka omille yritänkin olla laittamatta mitään erikoista, heillä on jo valmiit kodit ja kaikki tarvitsemansa. Ostan kummankin tyttären talouteen yhden paketin ja Adalle yhden.
Yleensä mekin olemme olleet saamapuolella. Nyt on kaikki hyvin ja pienestä eläkkeestä riittää kaikki tarpeellinen. Kun vaan osaisi olla kiitollinen.