Meillä oli ihana aattoilta! Eilen aamulla herätessäni ensimmäinen ajatukseni oli iloinen: "Joulu!" - jos kuka minua tuntee ja tietää, voi arvata että kyseessä oli varmaan joulun ihme :) Nimittäin sen verran rankkaa on ollut. Päivän mittaan valmisteltiin vielä kuusi, tehtiin ruokia, katsottiin tietysti joulurauhan julistus (se sateenvarjomeri oli virkistävä!) ja iloittiin perheen kerääntymisestä yhteen.
Pianokin soi. Hämmästyin taas miten Hannakin on oppinut soittamaan pianoa ja missä ihmeen välissä; hänkin hankki sähköpianon taannoin ja on soittanut jälleen tosi pitkän tauon jälkeen mutta koskaan ei ole meillä otettu pianotunteja. Joulusauna oli iltapäivällä ja sekin oli ihanaa - kömmin lauteille vielä haaleassa saunassa ensimmäisenä saunojana ja aprikoin siellä miten pääsen alas kun ei tullut kännykkä mukaan... :D Hyvin siinä kävi kuitenkin, sain takun eli tukankin hyvin pestyä ja nautin olostani kaikessa rauhassa.
Arne osasi odottaa tosi hienosti lahjojen jakoa vaikka laitoimme lahjat kuusen alle juuri ennen ruokailua ja kahvia ja siinä ne törröttivät kiusauksena pöydän vieressä koko ruokailun ajan. Hieno pikkumies! Kyllä tuo ukkeli on yksi suuri joululahja joka vuosi - on niin ihana katsella pienen ihmisen iloa. Tänä vuonna en saanut tehtyä itse Arnelle mitään - oli aikomus tehdä Potter-viitta ja kaikki oheisvaatteet mutta kun en pystynyt. Sain kuitenkin haalittua kirpparilta kelpo hurjia kasan ritareita ja ison lohikäärmeen puulaatikkoon! (Arnen jouluvarustukseen kuului muuten jostain syystä myös kravatti - pellen nenää ei ole kyselty vielä)
Lahjat meillä jaetaan aattona kuuden jälkeen - kas silloinhan vaihtuu myös kirkollinen vuorokausi. Ihania lahjoja saatiin ja hyvät naurutkin monesta. Nilla oli hankkinut Hannalle ja Eetulle suurella vaivalla ja tohinalla vapaapainija Heimo Ukonselän figuurin (joka ei ole tuo tuossa kuvassa, vaan se on Valon tekemä lahja soitto-opelle:)) nimmareineen ja sekös herätti kunnioitusta ja hilpeyttä - ja samalla myös Noel sai Heimon nimmarin! Oooo! :D Nauru tekee niin hyvää.
Valitettavasti joulukirkko ei kuulu meidän jouluumme, se on yksinkertaisesti liian kaukana. Talon lämmitys vie oman aikansa aamuisin ja lisäksi on tämä väsymys. Mikä tahansa syy on tietysti tekosyy vai onko? Sisareni Nonna eli Anne katsoi öisen messun Roomasta (hän on roomalaiskatolilainen). Minulle tuli esirukouspyyntöjä, ne ja omat rukoukseni toimitan rauhassa aina jossain välissä ja voi miten odotan tsasounan rakennustyön aloitusta - ja sen valmistumista! Siellä pääsen lukemaan sitten säännöllisemmin kaikessa rauhassa ("Äiti! Ai sä oot rukoilemassa!") päivittäiseni/viikottaiseni.
Tässä postauksessa on nyt älyttömiä kuvia. Minulla taitaa olla migreenikohtaus päällä, en vain tajunnut. Tähtikuva näyttää läheltä erinäisiä kierrätyskristalleja joita laitoin latvatähden koristeeksi: ne ovat muinaisen esiintymispukuni korjaussarjasta - puvunhan annoin Nillalle. Korjaukseen tarkoitettuja helmiä ja muita osia löytyy nurkista vielä. Tähti istuu mainiosti kuusen latvaan, sanoisin jopa täydellisesti! Voi miten ihanaa sekin!
Vielä sanon että minulla on niin rakas perhe etten osaa kuvailla tätä iloa. Muutama päivä sitten juttelin Noelin kanssa asiasta ja ilon itku tuli silmään. Voi että. Rakas perhe. Hajamieliset vaan emme taaskaan saaneet perhekuvaa otetuksi. Ehkä ensi lauantaina.
Nüüd jälle minu pea valutab ja eesti keeles ei toimu. Aga meil oli nii ilus ja rõõmus eile õhtul koos perega :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti