torstai 26. joulukuuta 2013

Kruunaa heidät yhdeksi

Päivän toinen kirjoitus siis, kun en malta. Puolitoista vuotta sitten oikean käteni nimetön, ortodoksien vihkisormussormi siis, tulehtui ja turposi ja jäi paksuksi ja siihen ei enää saanut survottua vihkisormuksia - tai niitä ei olisi saanut enää pois. Sen jälkeen olen haeskellut siihen sopivaa sormusta kun siirsin sormukset vasempaan, ja nyt ne ovat olleet siitäkin pois kun vasen nimetön kävi oirehtimaan ja kaiken kukkuraksi minua on luultu luterilaiseksi. Sehän ei muuten haittaa, mutta kenkkua se on esimerkiksi vieraan seurakunnan ehtoollisjonossa. Suutarin lapset on käväisseet mielessä useaan otteeseen, joten pyysin Miestä tekemään minulle the Sormuksen.

Ajatuksena on vihkisormus ortodokseille, ja siinä on avioliiton sakramentin sanat "kruunaa heidät yhdeksi". Sormus on kultaa ja kivi sinisafiiri. Näitä saa tilata (eri kivillä toki) Kurkipellon pajasta sekä miehelle että naiselle; teen kotisivuille tarkempia luonnoksia ja hinnastonkin kunhan pää tokenee. Mutta eikös vaan ole ihana vaikka ite sanonkin. Malli on myös hyvin keskiaikainen ellei peräti bysanttilainen.

Minu uus abielusõrmus!

3 kommenttia:

Liiolii kirjoitti...

Tämä on niin hieno. Pitikin kysyä mikä kivi siinä on, mutta nyt selvisi.

kosotäti kirjoitti...

Oi miten ihana sormus, tollanen ois ihana, mutta kun miut on vihitty luterilaisena, oisin halunnu ortodoksisen avioliiton siunaamisen, mutta mies ei suostunut, hää ko on nii perus luterilainen.
Miulla on sitten osa sormuksista vasemmassa ja osa oikeassa nimettömässä.

Toi alemman jutun selän hoito kuva näyttää hurjalta,mutta kaiketi nuo hobitit on tuollaseen tottuneet:)))))

Maahiska kirjoitti...

Kosotäti vielähän ehdit sen siippasi puhua ympäri, koitapas! Vihkimisiä ei ole KOSKAAN liikaa! Vaikka jonkun pyöreän hääpäivän kunniaksi..... :p No jos toinen ei niin ei, on se sen verran vakava paikka. Kruunaus ja kaikki.

Olen tämän päivän kulkenut sormus ojossa tuolla kylillä jotta kaikki varmasti huomaa että hei mikä se tuolla loistaa, sen verran pollea olen :)

Selkää veivataan ensin toiselta sitten toiselta kantilta sillein suht hellästi kantapäällä sivusuuntaan, niin nikamat sanoo niks naks ja hobitti on taas menokunnossa. Joissain perheissä lapset hoitaa tän(kin) homman...