sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Joulukuun ensimmäinen päivä

Keuruun seurakunnan pikkusalissa oli aamulla liturgia, toimittamassa isä Aleksanteri. Ja yllään lempivermehet eli minun 20-kesäisnä ompelemani puku! Yhä se vaate vaan sinnittelee, jo hieman hiipuneena. Olin sittenkin kuorossa, ääni välillä katosi minne lie ja onneksi tai onnettomuudekseni olen lakannut häpeämästä. Onko se hyvä vai huono juttu? Kauheaa kun ei tiedä mistä korkeudesta seuraava biisi lähtee vai lähteekö ylipäätään. Mutta kun lähtee niin voi kun ilostunkin - toivottavasti kirkkokansa pitää jännityksestä? Ville toimi lukijana. Tällä kertaa lauloin muuten ihan oikeat hiippakuntajututkin. Jep. Ihanaa kun alan toipua tästä kurimuksesta.

Kotona taas on pöytä peittynyt kummallisuuksiin eikä kukaan siivoa... Päätin muuten eilen, että annan joululahjaksi oikeita käsityötuotteita - niin onko se yllätys? Yllätys on se, että tänä vuonna ne ovat toisten tekemiä suurelta osin. Itse en jaksa enkä pysty nyt. Pienellä mennään, mutta laadukkaalla. Nyt, tämän päätöksen myötä, olen alkanut odottaa joulua - sillein ihkavarovasti. Olen seikkaillut mm. täällä.

Tänään palautettiin myös korjaustöitä.

Täna hommikul kirik ja ma laulsin - aga minu hääl oli... vahel oli vahel ei olnud :p Ma oli teinud see preestri kostüüm 20-aastasel! Isa Aleksanteri ütles see on kõige parim kostüüm :)

Ei kommentteja: