Äsken tässä oli ihminen
Nyt tyhjä muistini
kuin valtava hyödytön mekko.
Osasitko kuvitella
Millaista tämä olisi?
Soitin sinulle ja syytin
Olit ottanut avaimeni
ja kukkaroni
Vienyt talouspaperirullan töihin
Luulen että sinun olisi helpompi
kesyttää kaskaita ja kolibreja pimeässä
minun suustani lentävistä
Rakkaussanoista
-------------- Runotorstain haaste
Mitä mielikuvia synnyttävätkään seuraavat sanat?
eli Shakespearen lause 53 sonetista:
“Millaista ainetta ja mitä olet:
miljoonat varjot näen vierelläsi?”
1 kommentti:
Pidän etenkin runosi lopusta, aivan upea! Se muodostaa hyvän vastakohdan keskimmäiselle kappaleelle.
Lähetä kommentti