maanantai 11. marraskuuta 2013

Kun aine katoaa minusta


Äsken tässä oli ihminen

Nyt tyhjä muistini

kuin valtava hyödytön mekko.

Osasitko kuvitella

Millaista tämä olisi?


Soitin sinulle ja syytin

Olit ottanut avaimeni

ja kukkaroni

Vienyt talouspaperirullan töihin


Luulen että sinun olisi helpompi

kesyttää kaskaita ja kolibreja pimeässä

minun suustani lentävistä

Rakkaussanoista


-------------- Runotorstain haaste

Mitä mielikuvia synnyttävätkään seuraavat sanat?

eli Shakespearen lause 53 sonetista:

“Millaista ainetta ja mitä olet:

miljoonat varjot näen vierelläsi?”

1 kommentti:

Kaistaton kirjoitti...

Pidän etenkin runosi lopusta, aivan upea! Se muodostaa hyvän vastakohdan keskimmäiselle kappaleelle.