Eilisellä lääkärikäynnillä sain vähän tylyjä uutisia, tiesin kyllä odottaa mutta silti. Ei mitään kuolemanvakavaa mutta huolestuttavaa. Hassuksi asian teki, että sieltä päästyäni kännykkään tupsahti viesti "teille on varattu leikkausaika 27.11 K-K KS otatteko vastaan vastatkaa kyllä tai ei" - vastasin ei. Minulle ei nyt sovi kun asiakin vielä mutkistui.
Jälkeenpäin kyllä mietin olisiko pitänyt vastata kyllä, jos vaikka olisivat leikanneetkin tekstiviestinä?
Kaveri ihmetteli kun en toivo ihmeparannusta vaan kärsivällisyyttä ja mielenrauhaa. Uskon, että parantuminenkin tulee jos on tullakseen ja Jumala sen hyväksi katsoo. Siihen saakka mennään ilolla ja rukouksella. Minulla on aivan hyvä näin, vaikka sairaus muistuttaa olemassaolostaan lähes joka hetki. Elämässäni on kuitenkin myös iloa ja naurua, rakkautta, laulua, kauneutta, terveyden tunnetta ja hyvinvointia ja pystyn jakamaan sitä muillekin. Sairaus on vain pieni osa minua vaikka ahmaisee leijonanosan arkielämästäni.
Toisin on niillä, jotka käyvät läpi rankkoja hoitoja.
Tämä ote kirjasta "Totta" pysäytti.
Ma sain eile tekstisõnumi haiglast: Teile on hõivatud kirurgia aeg, kas tulete, palun vastake jah või ei. Ma vastasin ei. Aga kui oleksin vastanud küll oleksid siis lõikaneed mind tekstisõnumiga?
.png)
5 kommenttia:
Niinhän se menee. Jos saisi edes yhde kivuttoman päivän, tai edes yhden aamun, tai tunnin. Näillä kuitenkin mennään. Pitää olla positiivinen edes vähän ja onhan minullakin monta ihanaa ilonaihetta.
Olet mielessäni :)
Kiitos.... sulattelen uutisia ja mietin tulevaisia. Kyllä se leikkaus joskus on tehtävä, ei voi mitään. Mutta se on "sitten joskus". Sitten kun on ihan maksimaalispakko. Auts :( Pelottaa.
Älä pelkää rakas ystävä, mie sanon siulle niiko rippiisäni sano miulle ko marisin tätä kärsimysten ja kipujen määrää
"En minä tiedä miksi sinä kärsit, mutta tiedän että Kristus itse kärsii kanssasi"
Tuosta mie saan voimaa kun tuntuu että yhtään kipua en enää kestä.
Siunausta ja halaus.
Kiitos ystävä :) Pelkoni koskee sitä tosiasiaa, että sydän ei pian kestä sitä adrenaliinia (ja allergiaylläreitä ja niihin käytettävää adrenaliinia!) jota leikkauksessa käytetään - sen vuoksi leikkausta siirretään niin pitkälle kuin mahdollista. Minä kestän kipua ja kärsimystä kyllä, mutta ei ole kiva herätä vainaana leikkauspöydältä. Leikkaus on iso ja nyt isompi vielä kuin ensialkuun pitikään. Kun leikkaus tulee pakosta eteen, tehdään se jotenkin erityisoloissa eli hartaalla suunnittelulla ja valvonnassa. Muuten ei tämä mökinakka siihen lähde :) Sydän kun rätkähti kerran, se on altis uusintaotokseen. Tämä vaiva vaan orjuuttaa niin tuhannesti - ei ole helppo elää tällaisena. Mutta mieluummin sentään elän...
Lähetä kommentti