Kirkkojahan Tallinnassa on, mutta vahingossa päädyimme vain yhteen - kumma kyllä. Toompealla piipahdimme Aleksanteri Nevskin katedraalissa, jossa oli meneillään avioliittoon vihkiminen - ja siivous. Harmi ettei voinut kuvata. Ihanaa ja suloista tämä arjen ja pyhän sekamelska! Rakastan! Hankin sieltä P. suurmarttyyri Elisabetin elämänkerran (eestiksi tietysti - lapsi kysyi onko se joku makkarakirja; "vürstinna"!) ja eestinkielisen rukouskirjan ja sytytin tuohuksen Jumalanäidin ikonin eteen. (P. Matrona puolestaan lähti matkaan Balti Jaamin torilta, tuliaisiksi eräälle henkilölle) Portailla, ulostullessa minua alkoi huimata ja tuli huono olo. Portaiden alapäässä mummot odottivat kippoineen, muu perhe kulki jo edeltä ärtyneenä sateesta ja vessahädästä ja minun hitaudestani ja ties mistä. Alas päästyäni laskin kävelykeppini maahan ja kaivoin pussista pari kolikkoa mummoille - pääsinhän sentään alas omin voimin! Tarvitsin sitä siunausta. Mummot katsoivat syvälle silmiin.
Ohimennen pistäydyimme myös Claustrumin pihalla, sinne voisi mennä sitten ajan kanssa - Ihana hetki istua hiljaisella sisäpihalla kaukana turisteista. Kuva Anopilta, kiitos!
Matkalla satamaan navigaattori tahtoi ohjata meidät sitten ikiomemman kirkon ohitse, että edes vilaukselta nähtäisiin P. Simeonin ja Hannan kirkko. Ortonavigaattori siis, ehta sellainen heitti lenkin kanssamme Ahtrin kautta vaikken päässytkään kuulemaan eestinkielistä vigiliaa kuten olin hieman ajatellut. Näkyihän tuo kirkko satamastakin, ainakin viinakaupan kohdalta... Tämän lähemmäs en päässyt kirkkoa tällä matkalla :)
Tämä enkeli kuikísteli meitä jossain vanhassakaupungissa, olisiko ollut Nunnella vai Pikkillä?
.png)
1 kommentti:
Tää siun Tallinna sarja on upeaa katsottavaa ja luettavaa:) näin mie laiva kammoa poteva pääsen reissuun.
Kiitos
Lähetä kommentti