tiistai 3. syyskuuta 2013

Hajanaisuuksia ja pään surinaa, Tallinna 1

Minulle Tallinnan-matka oli siis ihkaensimmäinen ja muutenkin jännittävä - puhuin ensimäistä kertaa eestiä oikeitten eestiläisten kanssa, ja kaikki sairauteni ja vaivani huomioonottaen olin todella mukavuusalueeni ulkopuolella ja kaikki oli niin jännittävää - ja olin kuin kotonani! Nautin hurjasti, suunnistin kuin hirvi, rakastuin Tallinnaan. Hiukan olin pyörällä päästäni kyllä, osaksi johtuen ruokavalion aiheuttamista kömmähdyksistä ja kortisonista (speltti hei ON vehnää! mikä on vaikea asia joskus selittää...) ja siitä, että seurassa liikkuessa on pakko ottaa huomioon muut vaikka menojalka vipattaisi kuinka tuonne ja sinne ja pää tahtoisi mutta jalat ei kanna ja...

Yritän kirjoittaa pieniä muistikuvia ylös. Ihan kohta varmaankin.

Olen iloinen.

Esimene kord Tallinnas oli põnev - ma rääkisin Eesti keelt ja sain ka aru! Ja küll! ma armastan Eesti ja see keelt, ja tahan ruttu tagasi.

Ei kommentteja: