Tsasounapuiden kaadosta sovittiin tänään paikallisen taitajan kanssa. Tammi-helmikuussa siis alkaa tapahtua. Sahaamiseen, kuorimiseen ja kaikkeen siihen menee keväänkorvallinen, kesällä tuo toiveidemme täyttymys alkaa nousta kerros kerrokselta - toivomme näin. Hitaasti hyvä tulee. Sairastumiseni ja muut hidasteet läpikäytyämme ei enää ole pahastikaan kiire.
Löysin tällaisen :) Virkistävää - kiitos Harri Mölsä!
Mutta eilinenkin oli hauska. Oli Keuruun pioneerirykmentin viimeinen kesävala ja ohimarssi. Tyttäret siellä, res. alikers. Summanen ja siviili Rauhala marssivat lippulinnoissa myös. Tuo sinibarettinen ja tuo punatukkainen jolla ei ole lippua.
ÄITIII!!! AAMUJA NILLA!!!
Arne veti kättä lippaan ja tervehti arvoon katsomatta jotta "Aamukasa!" Isotkin Herrat tervehtivät vastaan. (Aamukasa = varusmies, jolla on paljon palvelusaikaa jäljellä) Huomatkaa asiallinen asento, jonka mallia lienee otettu muista miehistä.
Vanha hippi minussa ei nitise yhtään näissä menoissa. Tykkään hemuleista ja tänttäräntästä. Kunnioitan suuresti itsenäisyyttämme ja sen eteen tehtyjä uhrauksia joita ei oikein enää ymmärretä eikä muisteta.
Täna leppisime kokku puu kaubad tsasouna jaoks, ja eile vaatasime kui minu tüdrukud marsivad siin viimse korda armee marssis. Keuruu garnisoni lõpetatakse järgmisel aastal.
.png)
4 kommenttia:
Sama täällä vaikka rauhan puolesta on marssittu ,niin kunnian annan isiemme urakalle tuolla karjalan korvessa.
Ihana tuo pikkunen Arne.
Kiitos tuosta kerubiveisusta:)
Jaksamisia
"Hemuleista ja tänttäräntästä", hih, piti pärskähtää ääneen.
Juu tänttäränttä ja hemulit - musiikkimakuni lienee aika laaja. Haluaisin joskus tattooseen, Edinburgh kelpaisi oikein mainiosti mutta Haminakin paremman puutteessa... Tosielämän Hemulit ovat kyllä aika rasittavia.
Isä joutui suoraan hääyöstään armeijaan koulutukseen (siihen aikaan oikein saksalaisittain jalkaa nostamaan), mutta ensimmäiset pari viikkoa vierähti putkassa myöhästymisen vuoksi ja sotakin loppui Luojan kiitos ennen kuin rintamalle saakka ehätti. Mutta sota oli jo ehtinyt repiä isän perhettä riittämiin. Jos puolustaa pitää niin puolustetaan. Olen vaikuttunut sota-ajan arjen kuvauksista ja harmittelen (en varmasti ainoana tässäkään maassa) etten ole jaksanut-pystynyt-osannut kysellä omilta vanhemmiltani ajoissa niitä asioita. Eivät nuo olisi kyllä kertoneet, asiat haudattiin piiloon ja lujasti haudattiinkin.
Nämä armeija jutut ovat minulle hyvin tuttuja. Olen upseerin tytär ja upseerin tyttärentytär. Äitini uusi mieskin on eläkkeellä oleva upseeri ja veljeni on armeijan palveluksessa. Koko lapsuuteni ja nuoruuteni olen asunut kasarmialueilla ja Haminakin on yksi lapsuuden kotikaupungeista. Isä ei paljon sodasta puhellut, hän oli saanut ensimmäisen kunniamerkkinsä seitsemäntoistavuotiaana, jotunut sotimaan koko jatkosodan ja meni sotien jälkeen kadettikouluun. Isä ei halunnut paljon sodasta puhua, hän oli sellainen puolustusmyönteinen pasifisti. Eläkkeellä ollessaan kävi kouluissa puhumassa itsenäisyydestä, mutta aina sanoi toivovansa ettei meidän tarvitsisi koskaan kokea sotaa.
Minä en ole kovinkaan myönteinen nykyiselle armeijalle, mutta isien työtä kyllä arvostan ja kunnioitan.
Lähetä kommentti