Osa klaanista lähtee, osa jää kotimieheksi, ja tuntuu että minun pääni jää jonnekin välille Keuruu-Vääksy-Loviisa keikkumaan kuin kompassineula... Tuntuu etten ole lähdössä vaikka pakkaan ja ompelen, osa minusta sairastaa ja potee, osa siivoaa ja touhuaa. Yksi osa minusta kävi tänään fysioterapeutilla, toinen osa kuuntelee hyvää musiikkia (Aino Venna ja Of Monsters and Men! Huusin levyt netistä!) ja kolmas osa kirjoittaa listoja.
Ihkaoikeasti en tiedä miten pärjään ja miten olen joutunut tähän tilanteeseen, toisaalta taas lujasti uskon että kaikki menee hyvin. Työharjoittelijakin tulee mukaan auttamaan, se helpottaa. Kuten sanottu, onneksi olen tippunut lapsena päälleni.
Ystävät toivat minulle eilen lumipalloheisin. Sen nimi on nyt Ystävä ja se istuu keskellä pihaa vartioitsemassa kasvimaata.
Elämä on hyvää.
eLu on HeA
.png)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti