Eilinen olikin metka päivä. Ompelin kolme essua (tänään kuusi) ja kieltäydyin yhteistyöstä imurin ja tiskisienen kanssa. Päivittäisen migreeniannoksen jälkeen lähdin järvelle lasten kanssa - oi miten meillä on aina hauskaa! Tyttäreni on osoittautunut Kalakuiskaajaksi. Kalle Kala ja muut nousivat kerrassaan taianomaisesti hänen onkeensa tämän taidon johdosta. Rannalla kukkivat rentukat, joutsenet (yhdeksän!) huutelivat, lokinpesää Koirakivellä vartioitiin tarkkaan monipäisen lokkilauman toimesta, telkät tömähtivät pönttöihinsä ja hauki karkasi. Se oli pienempi kuin hauki joka löytyi katiskasta (ja jonka unohdin portaille muovipussissa yöksi - kukalie kissa tai supi käynyt sen yöllä kähveltämässä, vain rikki revitty pussi löytyi pihamaalta).
Leivoin marjapiirakan viisuherkuksi jäätelön kanssa, ja ääneni annoin Unkarille. Mietin josko jatkaisin joskus ikimuinoin aloittamaani unkarinkielen opiskelua... sinne kun ollaan menossa jossain vaiheessa elämää myös. Mutta olkoon vielä. Pörkölt, hol van a metró, nem vagyok Hannele. En osaa enää edes laskea kolmeen unkariksi!!!
Kurb et Birgit õigemeel ei saanud rohkem toetus, kuid isegi andsin minu hääl Ungaril. Palun vabandust...Eile õhtul oli tore ka järvel :)
.png)
2 kommenttia:
Voi miten hienoja essuja.
Minäkin olen yrittänyt olla ulkona tänään, aamulla olin koiran kanssa kävelyllä yli kaksi tuntia.(suurimman osan aikaa istuin tuttavan kanssa puiston penkillä) ja nyt iltapäivällä katkoin ruusuja, jotka ovat sanoneet sopimuksensa irti.
Pikkuinen Adakin kävi äitinsä kanssa. Neiti söi jäisiä mansikoita ja kokeili paljasjalkatalutusta pihanurmella.
Kyllähän pihamaalla olo on jotain niin ihanaa tuon rankan talven jälkeen, ettei imurit ym. kiinnosta yhtään. Mies jo aivastelee villakoirista, mutta mie lasken vaan narsisseja:))
Lähetä kommentti