sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Jolla paljon on, sille lisää annetaan

... ja jos jotain on paljon, on siitä paras vaan iloita. Pätee köyhyyteen, lumeen, karkkiin... viimeksimainitun vuoksi valvoin viime yön. Hyi minua. Ahne sai palkkansa.

Eilen hankikävelin katsomaan ketunjälkiä (oletan, että repolainen siinä kulkenut), vielä tein lumienkelinkin. Ja uin ja vesijumppasin itseni peräti tainnoksiin; kotiin tultuani nukuin yli kolme tuntia silkkaa fyysistä uupumusta. Lääkäri varoitteli innostumasta liikaa, mutta kun vesi on niin ihanaa.

Ja Mamma; join kahvit ulkoportailla! :)

Eile ilus päev, lund ja päikest, ujumist ja vesijooksu. Olin nii väsinud et terve õhtu ainult magasin. Öösel en; pean tunnistama nüüd et sõin liiga palju kommi - liiga liiga palju!! Kohutav kihelus! :S

3 kommenttia:

kosotäti kirjoitti...

Mite se olikan se ahneen loppu??:))
Joskus sitä vaan riehaantuu, niiko miekii lenkillä kävelen ja kävelen, tajuamatta että kotiinkin pitäs jaksaa, sit soitetaan apua tai itketää.

Selvät ketun jäljet, kettu tekee hangille helminauhaa, sanovat metsämiehet.

elina kirjoitti...


Jos jaksaisinkin iloita kaikesta siitä mitä on paljon. Minulla on köyhyyttä, sairautta, yksinäisyyttä ja lukuisia asioita, joista en jaksa iloita. Minulla on myös kaksi ihanaa tytärtä, pikkuinen lapsenlapsi, kaunis koti, kädentaidot, mies joka on edelleen tuossa olemassa ja sisäinen onnenmaa, johon ei muilla ole pääsyä. Pitänee yrittää miettiä ja ajatella kaikkea hyvää mitä on, jospa se lisääntyisi.

Maahiska kirjoitti...

Kosotäti, mie vähän sievistinkin tuota sanontaa... :P Elina: rakkaus ja ilo asuu pienissä asioissa. Joku viisas on sanonut, että Jumala loi pikkulinnut munkkien lohdutukseksi - minusta aika hyvin sanottu. Toivon sulle voimia, iloa ja heräävää valon kevättä!