Muotoharjoituksia

Mies takoo merkillisiä. Minä maalaan edelleen.

Eilisen jälkeen jalat aivan hyynä, mutta olen hyvillä mielin - muistin Valon lauseen puluista ja lisäsin sen eiliseen postaukseen. Maailma on kaunis.

Pinterestistä edelleen löydän sielunkuvia, palanen kauneutta astuu aina johonkin sisimpääni asumaan kun katselen omia valintojani. Miten kestäisin sokeana? Kuurona? Valo opetteli soittamaan sähköpianolla "Viatonten valssin" - aikoo esittää sen kulttuuriviikolla laulaen samalla. Muut opettelevat kuulemma ostakaamakkaraa. Lauloimme eilen Jyväskylän kaduilla kävellessäkin, yhdessä. Yritän opettaa häntä parhaani mukaan, ja odotan seuraavaa Keuruun liturgiaa: ukkeli tulee kuoroon mukaan.

Yläkerrassa shkörumpujen soitto jatkuu, ihanaa kuunnella. Pojalla on hyvä musiikkimaku, Adelekin soi. Ihme vekottimet nuo rummut, aivan kuin olisi oikeasti keikalla. Haluaisin kuunnella enemmänkin, mutta N. ei kuulemma kehtaa pitää ääniä päällä aina. Turhaa kainoutta sanon minä.

Kuidas ma elasin kui ma oleksin pime või kurt? Raske kujutleda... pildid ja muusika nii olulised mulle!