torstai 13. joulukuuta 2012

Vuoden satoa

Olen aloittamassa kauan aiottua kirjettä ystävälle ja tulin pohtineeksi mitä tuhannenkaikkea on tapahtunut sen jälkeen kun viimeksi kirjoitin hänelle. Selasin sillä mielellä blogia läpi ja löysin jo unohtuneita ihania asioita, samoin löytyi suruja ja huolia, kuinkas muuten. Elämää, sanalla sanoen.

On myös töitä joista en ole voinut kertoa blogissa, ja tulevan kirjan kuviakaan en ole voinut asettaa vielä näytille (poikkeuksena kolme kuvaa, jotka olivat Keuruun taiteilijaseuran näyttelyssä nyt syksyllä). Näissä kuvissa on Juliana-yhteisölle suunnittelemani tunikan prototyyppi, lakanasta ommeltu. Minulla ei ole vielä valmiin mekon kuvaa - sain yhden ja kadotin sen jonnekin. Lisää vaatteita on tulossa, yksi mekko on valmistunut harmaasta kankaasta. Odotan kovasti, että pääsen Heinolaan jatkamaan työtä! Mallit on jo piirretty, ompeluhetkeä odotellaan. Tämä työ on minulle rakas. Mekosta tuli niin ihana, että teen itselleni samanlaisen, lienenkö "ulko-Juliana" siis? ;)

Filigraanin tiimoilta on myös tulossa mielenkiintoisia töitä... yhteistyö muiden taitajien kanssa on kerrassaan suloista! Siitäkin myöhemmin. Uskaltautuminen ja heittäytyminen tekee aralle sielulle hyvää. Vaikka tunnustan, että hiukan pelkään ihmisiä nykyään. Tai lähinnä sitä mikä voi mennä pieleen.

Omia epäonnistumisia ja sattuneita kurjuuksia kun on mahtunut niitäkin tähän vuoteen. Ainakin kaksi ihmistä olen onnistunut suututtamaan syvästi ja olen sitä hyvin pahoillani. Kun olen niin pölhö etten tajua... ja molemmilla kerroilla syynä oli työn ja rahan yhteensovittaminen - se kun pieni käsityöläinen yrittää pitää puoliaan. Ja olen varmasti tehnyt muutakin kurjaa jota en tajua.

Perheessä on tänä vuonna tapahtunut surullisia asioita, välillä on ollut todella raskasta. Isomummi ja Vaari yhä sairastavat, mutta olemme saaneet pitää heidät vielä luonamme. Perhepiiristä on poistunut eräs henkilö aiheuttaen suurta ahdistusta, mutta siitäkin on selvitty. Usein olen kääntynyt Jumalanäidin puoleen. Kannan sydämessäni paljon rukouksia mutta myönnän, ylpeyttäni en saa häntä mahtumaan - vielä - rukousteni piiriin. Se on paha. Lähipiirissäni on itsetuhoisia, henkisesti sairaita ihmisiä joiden puolesta voin vain rukoilla, minulla ei ole voimia kohdata heitä.

Vanhoja kirjoituksia lukiessani tulee hyvän mielen ailahduksia enemmän kuin arvasinkaan. Ja miksi ei tulisi - elän aika ihanaa elämää. Minä kun en kateudesta tajua, mutta toivon ettei kukaan ole minulle sentään kade - tämänkin teatterin tunnuksessa on kahdet kasvot ja usein ne irvistävät ovat päälläpäin.

Jälle nii sügavaid mõtteid, et ma ei oska eesti keeles... see aasta on olnud nii täis imeline ja õnnetud asjad. Peaks kirjutada üks kiri sõbrale, aga kuidas saa mahutada kõik paberile? Prantsuse joontega?

------------------------------

Kello on pian kolme yöllä. Olen yksin kotona, kuvitelkaa - ja nautin kun saan touhuta omiani. Tähän sopii siis iltarukous, varsin kattava sellainen. Hyvää yötä.

Herra, taivaallinen Kuningas, Lohduttaja, totuuden Henki,

ole minulle laupias ja armahda minua, syntistä palvelijaasi. Päästä minut, ansioton, rikkomuksistani.

Anna anteeksi kaikki, millä olen tänään rikkonut sinua vastaan ihmisenä, enkä edes ihmisen tavoin, vaan kuin pahaakin pahempi olento.

Anna anteeksi syntini, jotka olen tehnyt tahallani ja tahtomattani, tietäen tai tietämättäni. Anna anteeksi kaikki nuoruudesta, huonosta neuvosta, ynseydestä ja suruttomuudesta johtuneet syntini. En edes muista, mitä syntiä olen tehnyt.

Olen ehkä nimesi kautta vannonut tai sitä ajatuksissani pilkannut. Olen toista ihmistä soimannut tai vihoissani panetellut. Olen lähimmäiseni mielen pahoittanut tai hänelle suuttunut. Olen muukalaisia väheksynyt ja erilaisia ihmisiä tuominnut. Olen valehdellut tai väärään aikaan nukkunut. Olen ehkä halveksinut luokseni tullutta köyhää. Olen mahdollisesti tehnyt lähimmäisen murheelliseksi tai moittinut häntä, ehkä arvostellutkin.

Kenties olen itseäni turhamaisesti ylistellyt, ehkä olen ylpeillyt tai vihastunut. Rukoillessani olen saattanut päästää ajatukseni pahuuteen.

Olen saattanut ajatella halpamaisesti. Olen ehkä ylenpalttisesti syönyt ja juonut. Olen kenties asiattomasti nauranut tai ajatellut pahaa; tai olen sydämessäni kadehtinut toisen hyvyyttä.

Lienen sopimattomia puhunut ja lähimmäiseni synnille nauranut, vaikka omat syntini ovat lukemattomat. Olen rukoillut huolimattomasti tai olen tehnyt jotakin muuta pahaa, jota en muista. Kaikki nämä synnit olen tehnyt ja enemmänkin rikkonut.

Armahda, Herra, minun Luojani, minua, velttoa ja kelvotonta palvelijaasi! Päästä minut synneistäni!

Anna ne anteeksi minulle hyvyydestäsi ja rakkaudestasi, että rauhassa saisin käydä yölevolle, nukkua ja levätä, minä kurja, paheellinen ja syntinen. Suo minun kumartaa sinua ja veisata ylistystä Sinulle sekä Isän ja Hänen ainoan Poikansa pyhälle nimelle nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen.

Aamen.

("Synti (kreikaksi:ἁμαρτία = "maalin ohi ampuminen") on Raamatusta peräisin oleva termi, joka arkikielessä tarkoittaa moraalisesti pahoja ja kielletyiksi luokiteltuja tekoja. Uskonnollisessa yhteydessä synnillä tarkoitetaan nimenomaan Jumalan tahdon vastaista toimintaa ja tämän toiminnan aiheuttamaa olotilaa. Ortodoksisessa kirkossa se ymmärretään myös erillään oloksi Jumalasta, sillä läheinen yhteys Jumalan kanssa pitäisi olla ihmisen normaali olotila. Ortodoksisuudessa synti nähdään myös eräänlaisena tautina ja koettelemuksena, jolle katumus ja pelastus ovat paras parannuskeino." http://ortodoksi.net/index.php/Synti)

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos tuosta rukouksesta, se antoi voimia.
Näin loppuvuodesta tulee usein katsottua taaksepäin. Minua se ahdistaa, en ole ollut hyvä lähimmäinen, olen suututtanut ja pahoittanut läheisen mielen niin monta kertaa, että en enää uskalla laskeakaan. Myös yksi läheinen on poistunut tästä yhteisöstä ja pahat puheet ja ikävät asiat nousevat väkisinkin mieleen. En ole osannut olla rauhan tuoja, vaan pikemminkin puheillani pahentanut tilannetta.Olen rukoillut Isältä anteeksiantoa, mutta itselleni en ole sitä voinut antaa.
Jumalani puhe on vaiennut ja tahto ollut sumussa niin monta kertaa. Itse olen kääntänyt katseen pois ja nyt pelkään, löydänkö takaisin.
Kuuntelen ihanaa kappaletta; Yksin armosta te olette pelastetut, ette tekojenne kautta...
Teet upeita töitä. Tunika on kaunis ja varmaan sopisi minunkin tynnyrivartalolleni.
Hyvää Herran syntymäpäivän odotusta.
t. elina

Anonyymi kirjoitti...

Ihana mekkulainen, olisi oiva työasu isoilla taskuilla varustettuna! Oot kyllä taitava!!! :)

Anonyymi kirjoitti...

Minäkin kiitän tästä rukouksesta, jäin pitkäksi hetkeksi sen ääreen.

Pitkään olen tutkaillut myös mekkoasi. Tunnustan nyt saman tien, että koetan osaisinko tehdä itselleni samantapaisen.. on se niin kiva!

Maahiska kirjoitti...

Tätä rukousta luetaan Valamossa iltaisin, se on hyvin vaikuttava ja pysähdyttävä, kun ajattelee että siellä rukoillaan kaikkien ihmisten puolesta - jokaisen meistä, näilläkin sanoilla.

Mekosta voi viritellä omaa kaavaa vaikka näillä ohjeilla: http://www.strangelove.net/~kieser/Russia/Tatiana/Sarafan.html :)