.... kaikkea! Mietin juuri, onko järvi jo jäässä vai voisinko heittää tuon almanakan sinne.
Mutta eilen oli kiva päivä! Aamulla oli liturgia Keuruulla, sielläpä laulettiin jälleen uusia veisuja ja tuli hyvä mieli kun osasin ja pystyin. Aina on ihana tavata ystäviä ja tuttuja Jyväskylän seurakunnasta, kun niin harvoin pääsemme enää sinne saakka itse.
Liturgian ja kirkkokahvien (ABC) jälkeen lähdimme järjestämään klaanin myyntipöytää Kimaraan käsityöläisten joulutorille. Eetulla takotavaraa, meillä koruja, paikalla paljon ihmisiä ja sopivasti myyntiä. Myyntiodotukset ylittyivät, vaikka ilmankin olsi hauskaa ollut. Kaupungin suunnasta tuli toive ensi vuoden lahjoista eli toivon mukaan "Keuruun koru"-asia edistyy.
Edessä minun mieleeni hivenen liian topatut lähiviikot: kolme päivää kiiretöitä ja labrakäyntejä, yhteydenpitoa eri puolille virkamieskuntaa, koulutoimistopalaveri koulukuljetusten korvauksista (siitä voin kertoa myöhemmin, kunhan heltiän hermostumasta aiheesta ja tiedän enemmän), joululeipomisia ja muita hankintoja, sitten jään muutamaksi päiväksi leikkimään kotitonttua kun miesväki lähtee omille teilleen, viikonloppuna taas kylääntulijoita ja maanantaina lähden kuntoutukseen Kangasalle. Toinen vaihtoehto olisi klassiset havunneulaset kuonoon ja viltti korviin, se kuulostaisi ihanalta.
Kas keegi vahetab minuga päevä või kaks, nädalat või kaks? Selline kel on soe pesa ja võimalus talvitumise?.... Tahaksin olla Muumitroll.
.png)
3 kommenttia:
Sellaista se välillä tosiaan on, kaikkea tuppaa olemaan liikaa. Itse mietin uskaltaako tätä sanoa ääneenkään: kerrankin koen olevani itseni ja töitteni kanssa aika hyvin ajan tasalla. En meinaa vetää peittoa korviin mutta aion nauttia siitä että kerrankin on mahdollisuus tehdä jotain ajan kanssa ja toivottavasti hyvin.
Onnittelut hyvästä myynnistä! Ja suupielet nousivat korviin kun ajattelin kirkkokahveja aabeeceellä. Mutta miksipäis ei!
Nuorimies palasi Valamosta. Oli enemmän kuin tyytyväinen kurssiin, hienon sormuksen oli tehnyt. Tammikuussa on sitten lähtö armeijaan, ehkä hän siitä jo kertoikin sinulle.
Meillä on yleensä ihkaoikeat kirkkokahvit tarjolla yhden Pekan kotona, mutta nyt ei ja oli kuitenkin tankattava ennen markkinakoitosta. Kävihän se niinkin... :D Olen päätynyt aamupäivän mittaan tuijottamaan maustehyllyä epäilevin kulmin; pitäisikö imuroida sen takaa vai mitä tekisin? Onko se liioittelua? Haluanko edes tietää mitä sielä takana on????
Olen yksin yrittänyt pitää huushollia kunnossa ja seuraukset, ne ovat jotain hyvin mietityttävää.
Niin. En minäkään välttämättä halua tietää mitä hellan takana on, mutta joskus se on karukin totuus kohdattava :-)
Lähetä kommentti