... omalla painollaan. Kuten tämä olohuonekin. Olen saanut suurimman osan tavaroista vietyä jopa yläkertaan saakka (siellä oleva tungos/kaaos onkin jo toinen juttu) ja sain vihdoin kynttilät sytytettyä! Meillä ei normaalisti siis mahdu polttamaan kynttilöitä muualla kuin leivinuunin kupeella.
Kuvassa on myös kissa, tuolla sängyn päällä. Harmi ettei näy paremmin, sillä mikä olisikaan parempi rauhan kuvajainen kuin kehräävä paksu tyytyväinen Lordimme.
Sain verhotkin ripustettua, työlästä ja vaarallista hommaa mutta olen iloinen että tuli tehtyä. Violetti on minulle joulun väri. Sain Anopilta nämä ihanat pellavaverhot.
Maailma ahdistaa, en eio katsoa uutisia nyt moneen päivään. Rukoilen voimaa ja lohtua kaikille sureville. Kudon junasukkaa ja istun tuossa tuolissa jalat rahille nostettuna, kynttilänvalossa, kuuntelen musiikkia ja kissan hurinaa. Aamen.
Elutoa jõulu on liila ja tume. Pildi väljaspool on veel kaos :D
.png)
4 kommenttia:
Eikö olekkin hyvä kun on yläkerta jonne voi alakerran siivota:)). Samaa tehty täälläkin.
Rukoukset sinne "rapakon taakse".
Nuo edellisen jutun mekot on kauniit, tykkään mallista.
Onpa kaunista ja tunnelmallista teillä.
Sinulla on kodikkaan näköistä.
Minä kuulin tuon ikävän uutisen vasta eilen illalla kun tulin seurakuntani joulujuhlasta. Onneksi ei ole telkkaria, niin saan suojeltua itseäni ihan kauheimmilta kuvilta. Olen kai kummallinen, mutta en tahdo kestää uutisten kuvia, mieluumin kuuntelen radiota ja nyt joulun aikaan vain joululevyjä.
Sukan kutominen jalat rahille nostettuna on mukavaa joulunalus puuhaa. Minä virkkaan torkkupeittoa ja ihmettelen muitten kiireitä. Olen päättänyt, että joulu saa tulla ihan hiljakseen ja juuri tämmöiseen kotiin ja sydämeen.
t. elina
Oi miten ihana huone..!
Tuonne on varmasti suloista käpertyä odottelemaan joulua, ja katsomaan näkyisikö ikkunan takana tonttuja.. :)
Lähetä kommentti