Tänän tulee vuosi siitä, kun sairastuin. Viime yönä valvoessa mietin mitä kaikkea tapahtuikaan.
Muutama asia on käynyt selväksi vuoden aikana. Se, että rakastan perhettäni ihan hurjasti. Sekin, etten enää jaksa tehdä kaikkea, enkä pysty. Ja se, että rukous kantaa pahimmankin ylitse.
Pikkumiehen asiat aina jaksavat ilahduttaa niin valtavasti. Kuvat Hannan ottamia.
Üks aasta tagasi olin haiglas, süda katki seal kartsin mis juhtub. Täna olen jälle ligi korras, ja tänulik kõigest.
.png)
5 kommenttia:
Kauniita koruja tuossa edellisessä postauksessa.
Sairaana olo, siihen ei varmaan totu koskaan. Se tuntuu koko ajan ja vaikka lähipiiri ei mitään huomaisikaan, itse tunnen sen ja koskaan se ei täysin unohdu.
Minä olen ollut sairaana jo viisitoista vuotta. Sain ms-diagnoosin ja samantien pois työstä. Ei ollut helppoa sopeutua yksin kotona olemiseen alle nelikymppisenä. Lapset olivat päivät koulussa ja mies työssä. Nyt olemme miehen kanssa molemmat sairaseläkkeellä, lapset aikuisia ja yksi ihana pikkuinenkin on jo ja saan olla mummi.
Onnenhetkiä on paljon, monen mielestä varmaan mitättömän pieniä, mutta minulle suuria ja tärkeitä.
Ihania mummun päiviä ja pieniä onnen pipanoita sinulle.
t. elina
Kiitos Elina :) Itse olen sairastanut kaikkiaan 23 vuotta ja vasta nyt alkaa valjeta mikä on homman nimi. Välillä on ollut pari parempaa kautta, mutta sitten tauti on tullut voimakkaampana takaisin. Pää pitäisi kuvata (magn), jospa sieltä jotain selviäisi.
Luulen, että olen tottunut, koska nähdessäni jonkun esim. juoksevan ihmettelen hiljaa mielessäni miten hän kestää sen kivun - kunnes muistan ettei hän varmaan tunne kipua...? Surullista se, että oletus on kipu.
Varo vaan sitä magneettia, voivat löytää vaikka mitä, kun oikein tutkivat. Minullakin on pää niin täynnä plakkeja, että ihmettelivät kävelyäni. kukaan ei ole ihan terve ja jos joku niin väittää, häntä ei ole tutkittu:)Jos aamulla herään, enkä tunne kipua, olen luultavasti kuollut.
Tänään on tavallista kipuilevampi päivä. Täällä on kylmä ja kova tuuli, eikä meidän vanha talomme pysty pitämään lämpöä kovalla tuulella, vaikka kuinka heittelen klapeja kakluuniin.
Hyvä päivä silti, kun pikkuinen käväisi mummulassa.
t. elina
♥
lämpöinen lempeä rutistus sinulle joulukuun ensimmäisenä.
Jospa magneetissa löytyisi se yksi kadottamani rakas työkalu :) Maria, kiitos! Takaisinrutistus hellästi!
Lähetä kommentti