Olen huomannut, että blogin kirjoittaminen ontuu. Osaksi siitä syystä etten halua kaikkea vaikeaa kertoa (ja sitä laatua täällä piisaa) ja osaksi siitä, että kirjoittamiseni on niin vaikeaa nykyään. Joudun korjaamaan koko ajan, ja paljon. Se on tavattoman turhauttavaa.
Siksi toive teille, ketkä blogiani seuraatte: kysykääs minulta jotain! Yritän vastata heti seuraavaan postaukseen (aihe/postaus), ja se auttaa minua pitämään kirjoitustaitoani yllä samoin kuin antaa uutta ajattelemista. Ne kun tuppaavat askartelemaan pääosin pakollisten tehtävien ja asioiden parissa; aivan kuin hernettä pyörittelisi peltipurkissa.
Saa kysyä vaikeitakin ja syvällisiä asioita, aina parempi. Kengänkoon ja tukan oikean värinkin voin kertoa... epätoivoista???? :D Kysykää rohkeasti, siitä on apua!
Sest tema blogi kirjutamine on käinud nii raskeks (kirjutamine raske tehnilisest keerulist :/ ja ja teemad on vähem, sest ma ei taha kõige raskemat asjad öelda!) nii loodan et te lugejad esitate mulle küsimusi; mis on minu juukse õige värv või mis on elu eesmärk... See aitab mind, palun olge julged!
6 kommenttia:
Mäpä kysyn :D Miltä tuntui ku ensimmäinen lapsi lähti inttiin/ kotiutui? :D
Kerään ksymykset listaan ja alan kirjoittaa..... :) Kiitos kulta! Laitan blogiin kun olen saanut valmiiksi (korjannut, korjannut, korjannut.....:S)
Toinen kysymys tulee täältä. Kärsitkö kaamos väsymyksestä?
Mie kärsin.
Mua kiinnostaa ihan tavattomasti sun koulutus, käsityötausta ja kaikki siihen liittyvä. Olisi mukava lukea tarinaa siitä.
-junika-
Ihailen valoisuuttasi kaikkien ruumiin riesojen kanssa. Mikä on salaisuutesi,että jaksat luoda ja tehdä kaikesta huolimatta? Itselle kun tuppaa tulemaan lähinnä alakulo ja ahdistus, ja kaupan päälle vielä tuntu,että Jumala rankaisee...tai vaihtoehtoisesti silittää päätä niin tarmokkaasti,että välillä tukkakin lähtee(tällä hetkellä naisen kruunua on päässä taas).
ihmettelee Ilona
Mistä sinä ammennat tuota positiivisuutta elämääsi. Mikä saa sinut todella onnelliseksi, entäpä surulliseksi
Lähetä kommentti