tiistai 28. heinäkuuta 2009

Ruusuteetä ja sympatiaa

Sain pussitettua ruusuteetä ja olen tyytyväinen. Kyllä ihan omiin tarpeisiin löytyy pihalta vaikka mitä. Suuret vadelmapensaamme ovat suuren heinikon takana, sinne on asiaa vain viikatteen kanssa ja kumisaappailla - kärmekset on otettava todesta... siellä lienee myös marjoja. Aronia tekee marjoja tänä kesänä ensimmäistä kertaa, sieltä saamme hiukan soppa-aineita talveksi ja lisää keräämme kirkolta. Mansikoita emme osta emmekä poimi, niitä menee vähemmän ja ne ovat kalliita. Mutta odotan puolukka-aikaa!

Pienenä haaveilin olevani Isona joku yrtti-ihminen. Sellainen jonka keittiön katossa roikkuu pilvin pimein kuivamassa kaikkea ihanaa. Joka tekee kaiken itse ja hilloaa herkeämättä. Sellainen, jolla on ruusutarha, ja aamuisin Hän kulkee paljain jaloin nuuhkimassa ruusuja. Tiedättehän. Luin Annemarta Borgenin kirjan Minun yrttini ainakin sata kertaa - luen sitä yhä edelleen. Aina se lumoaa.

2 kommenttia:

Pellon pientareella kirjoitti...

Minulla oli samankaltaisia haaveita, vaikka tuo kirja onkin vieras. Yksi talvi hiiret olivat syöneet tuvan seinällä roikkuneet koristeena olleet kuivatut viljat... Nyt olen menossa taas pitkän tauon jälkeen tuohon suuntaan - mutta en taatusti ole vielä samalla tasolla teidän kanssanne, te ahkerat ihanat!

Maahiska kirjoitti...

Puheet "tasosta" saavat minut ankarasti punastumaan :-D Kaikki on täällä ihan retuperällä vielä, kaikkea hiukan vasta aloitellaan. Veikkaan, että ollaan samoissa lähtökuopissa ;-)

Sain eilen illalla siivottua keittiön jauhohyllyn ja huraa! Siellä ei ollut yhtään hiirenpapanoita! Kissat siis toimivat!