Niin mitä minä siellä luostarissa tein..?

Olen Isoveikan läppärillä salaa (!!!) ja yritän päivittää blogia jokusella sanallakin. Isoveikka itse on katsomassa Harry Potteria.

Koko aikana Lintulassa ne halunnut kirjoittaa mitään, enkä edes kuvata paitsi hiukan. Halusin olla länä, en tarkkailija. Nyt ei kai ollut suurempia surujakaan joita olisi pitänyt purkaa. Tein vironkielen läksyjä, mutta mitään käsityötä en ottanut mukaan. Luin jälleen luostarin kirjastosta lainaamani kirjan skeemaigumeni Johanneksen viimeisestä viikosta, sen Panteleimonin kirjoittaman. Muuten kulutin vapaa-aikaani uimalla ja pienellä touhuilulla sielläsuntäällä.

Tänä vuonna pääsin keräämään teeaineksia: vadelmanlehtiä, ruusun terälehtiä, apilaa. Auttelin hiukan myös yrttien kuivatuspuolella luostarin kynttilätehtaan tiloissa. Siellä en ollut ennen käynytkään. Kitkin yrttimaata ja keräsin sitruunamelissaa, harvensin ja kitkin porkkanapenkkiä. Liimasin tarroja teepusseihin - se oli miellyttävää ja rauhallista työtä, nautin siitä suuresti kuin Vilijonkka. Kaikki suorassa, järjestyksessä ja kauniisti.

Ruusun kerääminen oli myös palkitsevaa ja kaunista työtä. Kimalaisten kanssa meillä oli sopimus ja työskentelimme rintarinnan sopuisasti. Oli hauska katsella kuinka kimalaiset kuppelehtivat ja mylläsivät puoliksiauenneissa kukissa, kunnes ruusun keskusta oli vallan tuusannuuskana ja tuli minun vuoroni poimia siitä terälehdet. Olimme (kimalaiset ja minä)yhtä mieltä siitä, että Ruusu se on kaikista ihanin tuoksuineen ja väreineen. Mutta unikot ja kaikki muut, vallankin pionit ne vasta ovatkin ihania! Ja akileijat!

Yleisövessan siivous hoitui sekin sujuvasti vanhasta muistista samoin kuin majoitustilojen siistiminen. Mutta talkoolaisten uutta tuliterää saunaa en ehtinyt lämmittää, se hoitui muiden toimesta. Vanha hapero mutta romanttinen sauna oli pistetty matalaksi ja tilalle tuotu juuri edellisenä lauantaina pieni punainen jalassauna, uudenuusi ja männyntuoksuinen. Vanhan saunan oven lukosta minun olisi pitänyt ottaa muutama kuva, mutta unohdin kysyä missä se on - tallessa kuitenkin, sen tiedän.

Keskiviikkoiltana keräsimme saniaiset kukkamattoa varten ja torstaiaamuna varhain aloimme koota mattoa kirkon oven edessä. Tällä kertaa osallistuin muutenkin kuin kuvaamalla, tein kukkakoristeita ja ladoin saniaisia, hienoin juttu oli kun sain kunnian tehdä sen pääkoristeen portille. Ristisaattopäivänä pilvet kiertelivät raskaina luostarin yllä, mutta sade lankesi vasta kun viimeinen ruokailija oli palauttanut ruokailuastiansa ja väki lähtenyt kirkkoon kuuntelemaan akatistosta. Oiva ajoitus! Akatistos Jumalansynnyttäjälle oli toimitettu edellisiltanakin hautausmaan tsasounassa ja lisäksi sama toimitus vielä sunnuntaina, jolloin minäkin pääsin laulamaan. Jos nyt muistan nuo päivät oikein... siellä menee päivät sekaisin!

Talkooväen kesken kaikki sujui hienosti ja ristisaattopäivän onnistuneen uurastuksen jälkeen meiltä kysyttiin josko haluaisimme lähteä pienelle risteilylle - että haluaisimmeko? :-D Igumenia Marina ja äiti Johanna olivat mukana laivalla. Kävimme kääntymässä Taivallahden kanavalla, ensin alas suluista, käännös, ja takaisin ylös. Minä tykkään kaikista koneista ja härveleistä, etenkin sulut ovat kivoja. En ole ennen ollutkaan kyydissa, kanavan reunalta vaan katsellut. Yhteiselo väen kesken oli mutkatonta ja hauskaa.

Mitähän muuta siellä tapahtui..? Olin hurjan kipeä perjantaiaamuna, itkin ihan ja olin pois tolaltani. Kotoa tuli lisäksi kurjia uutisia, niiden kanssa piti vain jaksaa. Eräässä vaiheessa oli itselleni epätyypillisesti Hyvin Vihainen ja yritin sitä hälventää ensin kirkossa, sitten uimalla rivakasti, sitten kävelemällä rivakasti, mutta vasta toimittamani esirukoushetki tsasounassa auttoi. Paraskevan tsasounalle saakka en jaksanut kävellä tällä kertaa, mutta toimitin pari pientä palvelusta hautausmaalla itsekseni.

Tällä kertaa koko aikaa leimasi rauhaisa ja rukouksellinen olo. Jos ei lasketa sitä kipua ja vihaa, niistäkin selvisin. Mietin vain teinkö tarpeeksi, kun olen tällainen raihnainen kohta-mummo...