maanantai 3. elokuuta 2009

Muistoista, päivää, soitanko pahaan aikaan?

Kyllä kiitos, soitat. Nyt on paha aika. Eikä lääkäreistäkään ole apua, ei varsinkaan terveyskeskuksesta, jossa paraikaa seulotaan possunuhaverinäytteitä niin että sentrifugit hulmuaa. Tytär nukkuu lääkeyliannostusta kotona yön ylitse, vahdin vieressä ja juon kahvia. Käsissä on uusia haavoja, ei syviä mutta silti. Niitäkään ei tarvitsisi olla. Huomenna aamulla lähdetään katsastamaan josko päivystävä uusi lääkäri kirjoittaisi lähetteen jonnekin, edes röntgeniin, jos sieltä kyynärpäästä olisi vaikka ne kiinnikkeet taas ratkenneet. Tai katsoisi mitä lääkkeitä tuo lapsi syö ja kuinka paljon. Ja kirjoittaisi nuorisopsykiatrian polille nootin, että hoitakaa kunnolla älkääkä kävelkö lapsen ylitse.

Niin että kyllä, Muistot, soitat tosi pahaan aikaan.


kuva: Se Nuorempi Tytär

5 kommenttia:

Elena kirjoitti...

Voi etta. Mita tahan nyt sanois. Mitahan siella tyton paassa ja sydamessa oikein tapahtuu, etta nain rajoilla kuljetaan? Apuahan tahan nyt tarvittaisiin ja kiireesti ja kunnolla. Toivottavasti tasta selviatte saikahdyksella ja myos etta oikean polun paan loytyy pian.

Maahiska kirjoitti...

Kiireesti on tarvittu apua tähän jo usean vuoden ajan, mutta ei ole saatu. Lääkäristä toiseen mennään, mikään ei toimi. Katsotaan taas asia kerrallaan, päivä kerrallaan eteenpäin...

Lissu kirjoitti...

VAADI lähete! Älä pyydä vaan VAADI.Voimia.

Maahiska kirjoitti...

Juu lähetteet on ollut ja sairaalassa on oltu... mutta ne ei mahda mitään. Sairaalassa ollaan sitä mieltä, että tytöllä ei ole Asperger - ja apu menee silloin pieleen... ei auta kun jaksaa taas vaan. Osastolle ei oteta ellei veri lennä tarpeeksi. Pitkä piina ei auta.

Nina kirjoitti...

Voi ei, ei kuulosta ollenkaan hyvalle!
Oikein paljon voimia teille!