Tuntuu hiukan haikealta lähteä pois kymmeneksi päiväksi - miten nuo pärjäävät ilman minua? Kokemuksesta tiedän että pärjäävät mainiosti, pelaavat pikku-ukoilla ja maalaavat niitä, taistelevat takapihalla, takovat hienoja juttuja - ja siivoavat tukka putkella päivää ennen kuin palaan kotiin ;-D Olen kuitenkin lähtemisen tarpeessa, aika Lintulassa antaa minulle taas voimia ja syvyyttä tähän elämään ja jaksamista lähestyvään syksyyn (talvesta puhumattakaan) ja rakennusurakan loppumetreille. Suuri asia on sekin, että pääsen auttamaan luostarin väkeä ihan konkreettisesti. Aion myös opiskella viroa ja lukea hyviä kirjoja vapaa-aikoinani. Luostarin kirpparilta luultavasti löytyy taas luettavaa, en ota mukaan mitään koska järkälemäiset sanakirjat vievät puolet pakaaseistani...Pieni pelko aina on kaikesta sairastelusta ja tapaturmista (pari päivää sitten meillä paloi hiilisäkki pihamaalla, kipinä oli lentänyt ahjosta; ympärillä kuivaa ruohoa ja sen sellaista...) ja kaikenlaisista onnettomuuksista. Tässä suhteessa muistutan aikalailla Vilijonkkaa, joka pelkäsi myrskyä.
.png)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti