perjantai 5. kesäkuuta 2009

Silimät ristisä

Monta tuntia olen tuijotellut kaakeleiden saumoja yläkerrassa, on silmät ristissä saumaamisesta. Huomenna askartelen lattialaattojen kimpussa - ehkä saan kuvattuakin tulosta tähän blogiin. En muistanutkaan että saumaus se on hauskaa, itse asiassa aika meditatiivista. Ikkunanpokien maalaus keskeytyi kun en saa itse maalipurkkia auki. Siinä on varmaan joku blondilukko.

Olemme olleet aika puhki sen tiistaisen lastensuojelujutun takia. Voimat vie epäily ja harmitus, on vaikea asua liki vihamielisiä ihmisiä. Yrittivät kai savustaa meitä pari iltaa, polttivat havuja sateella isossa nuotiossa - tiistai-iltana oli vielä metsäpalovaroituskin voimassa. Mutta miten vain asiaa mietin, emme olisi voineet toimia toisin. Kun lapsi pelkää, kun äiti ja isi eivät herää keskellä kirkasta kesäpäivää, kun aika kuluu eikä kukaan kuule - onhan se jo ilmoituksen paikka. Pihalla on myös käärmeitä. Jokainen selvä aamu heille on voitto. Toivokaa parasta. Meitä oli kaikkiaan kuusi aikuista sen ilmoituksen takana, vaikka minähän ne ensiroiskeet otin vastaan - olen siis se mielenvikainen naapurin akka.

Jos olisin ollut yksin kotona, olisi lapsi kaiketi jo väliaikaisessa sijoituspaikassa, koska olisin jotunut soittamaan ambulanssin ja mihinkäs olisivat lapsen siinä laittaneet, poliisin olisivat soittaneet... Miehet saivat rouvan hereille, aika kovia otteita siinä tarvittiin. Minun konstini eivät riittäneet. Sunnuntaina sama toistui toisessa muodossa. Jo tammikuussa sain lastensuojeluviranomaiselta kehoituksen tehdä ilmoitus, mutta en halunnut. Halusin antaa heille aikaa selvitä itse. Muutama viikko sitten sanoin heille, että heidän täytyy oppia elämään niin etteivät leiki viinan kanssa, että se on lapsellekin vahingollista. Eivät ottaneet opikseen - miksipä naapurin akkaa pitäisi kuullakaan.

Alkoholismin ja muitten riippuvuuksien suuri harha on ongelman kieltämisessä ja tässähän se taas nähtiin. Ihminen jolla on alun alkaen tarvis selitellä omaa juomakäyttäytymistään ja pitää ääntä siitä kuinka hyvin asiat ovat, on melko varmasti jonkinlaisessa pulassa.

***

Viron opiskelu jatkuu:

3 kommenttia:

Pellon pientareella kirjoitti...

Voimia sinne haastavaan tilanteeseen. Oikein teitte. Jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen oloon.

Remonttiinkin näyttää olevan oikea ote, itse en aina löydä sitä meditatiivista aspektia ;). Tosin mm. puiden pilkkominen klapikoneella on mielestäni sitä.

Maahiska kirjoitti...

Eniten minä tykkään puiden pilkkomisesta kirveellä ja moottorisahakin on hieno kapine. Viime talveksi ostettiin kymmenen kuutuiota valmiiksi pilkottua niin ei päässyt kirveenvarteen, mutta toisaalta olinkin niin väsynyt että hyvä niin.
Rakentamisesta ei kannata stressata, sen olen oppinut näitten viiden vuoden aikana, siinä tulee vain sutta ja moskaa. Iloinen luova ote ja paljon kahvia säästää monelta murheelta.

Elena kirjoitti...

Remonttia valilla teen itsekin ja todella se, ettei tee mitaan hataisesti ja kireasti takaa parhaan lopputuloksen. Hain tanaan sitruunankeltaista maalia uudeksi variksi keittioon. Meinasin tehda silla tyylilla, etta kunhan jaksan ja viitsin ja ehdin. Pienen huoneen maalaamiseen saattaa menna kaikkineen viikko. Eipa tassa mihinkaan kiire olekaan.

Puita en saa itse kirveella halki en sitten millaan. Mutta naapurisi voisi selvita vahan nopeammin huuruistaan, jos pitaisit pienen tyonaytoksen siella pain tonttia...