torstai 11. kesäkuuta 2009

Ei kärmeskammoisille


Tänään löytyi kyy sähisemästä pihassa - lapiolla hoitui näppärästi tuon luontokappaleen taltutus, metsään en lähtenyt viemään. En ole koskaan kohdannut elävää kyytä luonnossa joten olen miettinyt miten suhtaudun sitten kun ja jos. No, en suhtautunut hirveästi mitenkään. Vähän sitä tirkistelin ja tökin ja katselin, häädin kissan pois sen kimpusta ja sitten hain kättä pitempää. Luonnonystäville tiedoksi, kyykäärmeksen saa tappaa - varsinkin jos se on pihassa. Käärme tuntuu ihmeen pehmeältä ja silkoiselta kädessä, mutta mikä pisti miettimään syntyjä syviä oli sen yhätikiemurtelu tunninkin kuluttua kuolemasta - pää oli irti ja silti se "yritti purra", saimme jopa nähdä sen hiuksenohuet myrkkyhampaat ja niistä tirskahti pisarakin. Eli ei ole kuolleenkaan käärmeen kanssa leikkimistä. Hautaamme hänet kunnialisesti kompostiin, levätköön rauhassa.

Käärmeiden lisäksi olen tänään hoidellut silikonisaumoja ja käynyt lääkärillä, jonka nimi oli Kristus/Kristos. Oikeasti :-) Eläköön kansainvälisyys pienillä paikkakunnilla!

5 kommenttia:

Lissu kirjoitti...

Hui kauhistuksen kauhistus! Mina pelkaan ja inhoan kaarmeita. Niihin tormaa siella silloin talloin metsareissuilla. Taalla en onneksi ole nahnyt viela yhtaan. Vaikka kylla niita taallakin on. Useaa sorttia ja monta myrkyllistakin. Hui, hui! Etta Keuruulle saatu ihan Kristus laakariksi. Taitaa potilaita riittaa.

Elena kirjoitti...

Ymmarran hyvin vaikka elaintenystava olenkin. Kaarmeita olen luonnossa tavannut vaikka minkavarisia ja pituisia, tahan asti ei ole tarvinnut paattaa niiden paivista. Luin jostain, etta aikuisen kyykaarmeen myrkky riittaa n. 50 kiloisen henkilon tappamiseen. Olen siis tyytyvainen painooni, ei minua yksi kyykaarme ainakaan saa hengilta!

Kreikkalainenko siella teita nykyisin tohtoroi?

himalainen kirjoitti...

Minäkin olen miettinyt, miten olisin jos kohtaisin kyyn pihallani. En tiedä vielä.

Ystäväni kävi kerran lääkärillä, jonka nimi oli Jesus. Kuulin, että hän oli myös erään vanhainkodin lääkäri. Mennessään vanhainkotikäynnille hän pyysi toimistosihteeriä aina soittamaan sinne "Jesus tulee, oletteko valmiita". On mukavaa, kun on lääkäreinä muitakin kuin Pekkoja ja Mikkoja.

Maahiska kirjoitti...

Sairaiden hoitoon on siis vihdoin saatu palkattua ainakin kaksi ammattilaista...:-D kyllämaar ma luulen, etä kreikkalainen on hän. Aika kaunis mies olikin, sen lisäksi että ystävällinen ja asiallinen.

Minäkin olisin kaiketi (*laskee...*)5/6 kuollut käärmeenpuremasta, jos vaakaa on uskominen. Tuollaisen pikkusintin kuin Ilovalmari kärmes varmaan hotkaisisi suihinsa tuosta vain.

Pankin talkkari kirjoitti...

No voi kristus mikä juttu! Anteeksi, oli pakko kirjoittaa noin ü

Lastensuojelujuttu on ikävä. Mutta jos vanhemmat eivät itse tajua että lapset tarvitsevat turvaa, jonkun se on kai kerrottava. Valitettavasti tällaisille ihmisille viesti ei yleensä mene perille, vaan vika on aina muissa.

Inhottavaa, että tuollaisia vanhempia on. Maailma on joskus niin kova pienille, että pistää itkettämään. Mitä enemmän sitä näkee, sitä huonommin sitä tuntuu kestävän. Vai vanhuusko tässä alkaa painaa..

Koittakaa kestää, toivottavasti asiat järjestyvät.

Käärmeet pihalla ovat myös kurja homma. En inhoa käärmeitä, ne ovat oikeastaan aika kauniita. Mutta lasten takia olisin ihan säikkynä.
Jos eivät tappajatynnyrit uhkaa, sitten villieläimet..

Vaikka toisaalta, eivät nekään niin pahoja.. Meillä tytöt keksivät nukkua viime yön teltassa, kun tuli viimein lämmintä. Ei siinä mitään, laitettiin teltta pystyyn, ja olin tyytyväinen että lapsilla on jotain puuhaa. Mutta annas kun tuli yö, ja aloin miettiä mitä kaikkea porukkaa täälläkin voi kesällä liikkua - pahimmassa tapauksessa varkaita ja lapsenraiskaajia.. Omasta nukkumisestani ei tullut mitään, kun juoksin vähän väliä tarkistamassa, onko teltassa kaikki hyvin.

On jotenkin kauheaa, että pitää pelätä ihmisiä. Susista en olisi ollut niinkään huolissani.