Upeita rakennuksia

Olen kiipeillyt seinillä kaksi päivää; se rautavihtrilli löytyi sitten juuri siitä missä sen pitikin olla - ja mistä olin jo kahteen kertaan sitä etsinytkin... Etsin netistä kuvia ja tietoa perinnemaaleista ja löysin tällaisen upean karjalaistalon ja unkarilaisen kirkon. Meille tulee hieman vaatimattomampi tönö, mutta tuollaisia kuvia katsellessa syttyy innostus kaikenlaiseen näpertelyyn. Jossain vaiheessa otan sahan kauniiseen käteen ja opettelen tekemään tuollaisia koristeleikkauksia - pitäisi kirvesmiehen tyttäreltä onnistua.

Olen maalannut nyt kolme seinää ja parvekkeen ja etukuistin seinät. Vielä kiipeän katonrajaan (9m) pohjoisseinällä, mutta vasta loppuviikosta. Jalat on hienosti ruhjeilla ja lonkat sanoo pian työsopimuksensa irti. Tänään olen kiivennyt vain pienillä tikkailla sen vuoksi. Onneksi työtä löytyy alempaakin. Mies sen sijaan on kiipeillyt kiinnittämässä ikunoiden koristelautoja ja tervannut räystäiden aluslaudat kauniisti. Tuoksuu kuin Keuruun keskustassa - siellä on taas tervattu kirkon katto.

Sairaaksi immeiseksi tämä käy aika hyvin kun tietää ettei homma jatku aivan ikuisuuksiin saakka. Muta kyllä olenkin kipeä. Lääke ei auta enää kuten ennen, kai olen siihen tottunut jo liikaa.
*******
Euroviisut menivät kohtalaisesti, sukukokousta ei saatu aikaan koska Pappa oli niin kipeä ettei häntä voinut jättää yksin eikä tuoda meillekään. Juhlimme viisut ihan omalla porukalla, mutta kyllä saatiin silti nauraa. Yhden kappaleen aikana jouduin lähtemään kokonaan toisiin huoneisiin, se oli niin kamala. Siveyssyistä en sano enempää enkä halua ajatella koko esitystä ;-D Mutta voi, miten Dima Bilanin takki juuttui niihin vaijereihin, kyllä meitä harmitti - ja, anteeksi vaan, nauratti... :-D Ei ole kaunista nauraa toisen onnettomalle kömmähdykselle.

Äänestin Viroa, tietysti. Nyt opettelen sen sanoja, saan uuden tiskauslaulun! Ruotsin viisu oli myös aikasten hieno, mutta sitä ei kehtaa laulaa tiskatessa...:-D