Näyttelytekstini :-)

Näin kirjoitin näyttelyn esittelykansioon:

KORTEISTA JA ELÄMÄSTÄ


Wikipedia määrittelee KORTIN auliisti: Ajokortti, Luottokortti, Matkakortti, Pelikortti - Postikortti! ...
Postikortti on minulle se mikä tulee mieleen ensimmäisenä, ja sen karkea määritelmä kuuluu näin:
"Postikortti on pahvinen, usein noin 10×15 senttimetrin kokoinen kortti, jolla voi lähettää lyhyen tervehdyksen postissa kirjekuoressa tai ilman kuorta; tällöin viesti on toki muiden nähtävillä. Postikortteja on erilaisia, kuten joulukortteja, syntymäpäiväkortteja ja tervehdyskortteja. Maisemapostikortilla voidaan lähettää viesti lomamatkalta. Postikortteja myydään esimerkiksi kaupoissa, postitoimistoissa ja kirjakaupoissa. Postikortin oikeaan yläkulmaan liimataan postimerkki."

Mutta kortti on muutakin. Se voi olla ikkuna toiseen maailmaan. Se voi olla Lahja. Intohimon kohdekin se voi olla, ja terapiaa! Avatessani minulle tulleita ATC-korttilähetyksiä olin pökertyä siitä kauneudesta ja hellyydestä, mitä postipinosta kuoriutui. Miten kauniita, herkkiä, vahvoja ja rakkaudella vaalittuja taideteoksia!
Oma suhteeni kortteihin alkoi jo lapsena ja taidepostikorttikokoelmani karttui vuosien varrella niin mittavaksi, että katsoin järkiintyväni vain lähettämällä kortteja edelleen, pois laatikoistani. Pari vuotta sitten löysin Postcrossing-harrastuksen, sekin on tapa levittää iloa ja välittämistä - maailmanlaajuisesti. Nykyään teetän netissä omia valokuvakorttejakin, siten voin jakaa iloiset ja haikeat hetket muillekin. Nuorena ja ahdistuneena turvauduin usein taskussa kannettaviin taidekortteihin, joihin saatoin uppoutua hädän hetkellä - visuaalinen maailma on minulle ollut aina hyvin vahva tunnevaikuttaja. Erään Chagallin maalausta esittävän kortin taakse olen kirjoittanut 15-vuotiaana: ”Kun pidän tätä korttia kädessäni ja katson sitä, ei maailma voi minua satuttaa" . Aikuisena tein näyttelyssäkin mukana olevan korttikimpun tunnesanoineen. Se auttoi hahmottamaan vaikeita tunteita kun sanat eivät riittäneet.

Tämä näyttely on koottu viiden kortintekijän taiteesta. Jokainen kortti kantaa iloa ja rakkautta kauneuteen, mutta töistämme löytyy myös tummia sävyjä. Kortti voi olla leikkisä, ironinen, mystinen, riemukas - jopa haavoittuva.
Usein postikortti saa osakseen vain vilkaisun ja sen jälkeen se arkistoidaan johonkin - parhaassa tapauksessa se pääsee näytille kehyksiin tai jääkaapin oveen.
Entä pieni ATC-kortti, mitä sille tapahtuu? Jotkut säilyttävät kortteja laatikossa, josta ne on helppo ottaa esille ja kosketella, katsella, jopa nuuhkia niitä, lukea niiden tarinoita ja tunnelmia käsin kosketeltavasti. Toiset kehystävät kortit pieniksi taideteoksiksi seinille ja yöpöydille.
Käsintehty onnittelukortti puolestaan on aina tekijänsä omakuva, se on henkilökohtainen hymy ja lämmin halaus juuri sen saajalle. Se ei ole kertakäyttöinen lisuke lahjan kylkeen, ei ohimenevä huolimaton toivotus. Vaikka korttimateriaalit ovat usein ”valmiita”, jokainen tekijä jättää jälkensä kuvaan valitessaan tekniikan, muotoillessaan kuvaa värittämällä, leimaamalla, koristelemalla – ja aarreaittahan on askartelumaailmassa kerrassaan seiniä ja kattoa vailla!

Näyttelyn kokoamisen aikana kävin sirkuksessa ja koin jotain samanlaista: yhteisyyttä, jakamisen riemua, välittämistä ja ystävyyttä. Sirkus Finlandian lehdessä isä Mitro kirjoittaa: "...Minä uskon kuitenkin siihen, että kaiken inhimillisen taakse kätkeytyy suuri ilo ja riemu. Tuo ilo on elämän salaisuuden ydin." Minulle kynnys kuvantekemiseen on aina ollut suuri. En ole uskaltanut tarttua suuriin haasteellisiin töihin, pieni muoto on ollut helpompi käsitellä ja käsittää. Olen aina inhonnut askartelua, alkaen koulun vessapaperinhylsykissoista lastenkutsujen kortteihin, joita niitäkin on täytynyt vuosien mittaan tehdä useita. Olen suorastaan pelännyt saksia ja paperia, liimasta puhumattakaan. Värien maailma on minulle mysteeri ja väreihin tarttuminen joka kerta haastavaa. Siksi olen tässä ja järjestän teille tämän näyttelyn. Että saisitte iloa ja sydämen riemua tarttua kauneuteen kiinni. Pienessä sen salaisuus!


Hannele Maahinen