Oi!
Iltaseitsemästä yhdeksään olimme taikataivaassa, ilon ja naurun maassa!
Sirkuksen lehdessä isä Mitro kirjoittaa hyvin, mm. näin:
Aito, leikkivä sirkus riisuu meidät vääränlaisesta aikuisuudesta. Ihmisen on opittava nauramaan myös itselleen tullakseen oikeasti aikuiseksi. Niinpä eräs uskova filosofi totesikin osuvasti, ettei aitoa kristinuskoakaan ole ilman huumorin tajua. Aito usko ja luottamus elämään kasvaa ilosta ja naurusta odottamattoman ja yllättävän ihmeen edessä.
Lopuksi hän toivottaa kirkkomme rakkailla sanoilla Sirkus Finlandialle, sen taiteilijoille ja kaikille sirkuksen ystäville terveyttä, rauhaa, pelastusta, kaikessa oikeassa hyvää menestystä ja monia, monia armorikkaita vuosia!
Sirkus on ollut salainen haaveeni lapsuudesta saakka. Jo pelkät sirkuksen pääsyliput kirvoittavat minusta kyyneleet - niin herkkä asia se minulle on. Kasaan itseni nyt aikuiseksi jälleen, jatkan arkieloa vuoden verran eteenpäin... Illalla kehoitin nuorempaa Tytärtä karkaamaan sirkukseen - hänellä kun ei ole vielä lapsia...
.png)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti