Vaikka jonkun mielestä Suurena perjantaina ei sovi tehdä mitään - saati sitten hymyilläkään niin että hampaat näkyvät - minä tein huopamunia kirjailuineen ja sain valmiiksi Ilovalmarin liivin. Valmiit työt pistivät hymyilemäänkin. Päivä on ollut muuten pitkä, todella pitkä perjantai. Ikävöin kirkkoon, mutta onhan minulla sentään Valamon juhlakuoron pääsiäislevy. Huomenna myöhään illalla ajamme Jyväskylään lasten kanssa. Pojat ovat ensi kertaa mukana yökirkossa, otetaan mukaan lampaantaljat ja peitot jotta saavat välillä levähtää vanhan salin puolella.
Eilen illalla haimme tukevan kasan pajunoksia (siis oikeita oksia, ei mitään pikkuvirpoja) ja huomenna olisi tarkoitus somistaa ne pääsiäiskuntoon. Valamon trapesassa oli niin kauniit ruusukoristeet, että piti noita itsekin yrittää väsätä.
Jos ihan rehellisiä ollaan niin tämä pyhä on mennyt samalla tavoin kuin koko paasto tähänkin asti - olen ollut ihan kelvoton. Ajatuksia on ja aikomuksia, tekoja sitä vähemmän. Olen kyllä pidättäytynyt aktiivisesta pahanteosta, mutta joutavia harrasteita olen harrastanut kaiken aikaa. Päivittäiset rukoukset luen, joskus nekin hieman kelvottomasti, kun en muka jaksa. Luen iltaisin munkki Serafimin kirjoja ja toivon, että uusi aamu toisi tullessaan hartaamman minän. Ei ole tuonut vielä, ainakaan kokonaan. Osia siitä on kyllä vilahdellut. Parasta olisi, jos voisi elää elämäänsä kirkon lähellä, tahi luostarin. Sieltä sitä hartautta arkeenkin olisi helpompi ammentaa. Jatkan yrittämistä.
.png)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti