perjantai 17. huhtikuuta 2009

Leskenlehtiä, joutsenia ja kurkia!



Raekuuron ropsittua pihamaan täyteen helmipuuroaineksia alkoi paistaa aurinko jälleen. Kaksi upeaa suurta joutsenta lensi pihan yli ja neljä kurkea samaten - neljä! Tämä on jo ylellisyyttä. Leskenlehtiä kuvasin jo muutama päivä sitten. Peipposet ovat saaneet nekin saundinsa kuntoon ja villikissa merkannut portaat ennalta-arvattavasti. Olen tehnyt etuportaille pari pajupuuviritelmää solmuineen. Ekakertalaiseksi onnistuin ihan kelvollisesti, mutta ei minusta pajunvääntäjäksi ole, se sattuu sormiin.



Olimme tänään Jyväskylässä koululaisten kirkkopäivässä, ristisaattokin oli. Voi kun pääsisin jonnekin laulukurssille joskus, Ilomantsissa olisi mutta tiedättekö mikä minua estää juuri kyseisenä viikonloppuna osallistumasta bysanttilaisen musiikin kurssiin? Tietysti laulutaidoissakin olisi parantamisen varaa, mutta kun silloin tulee Euroviisut... Meillä on pitkä(kolmisen vuotta) perinne kerääntyä suvun voimin (me, siskoni ja veljenpoikani) nauttimaan (pöyristymään) viisuista kera popcornin ja muitten pikkusyötävien. Eihän sellaisesta voi olla pois, edes kirkkolaulun vuoksi. Tämä oli kyllä nolo tunnustus. Ja mikä vielä kummempaa, emme nauti edes viiniä, emme kaljaa, emme. Ehkä limsaa kuitenkin, lapset ainakin. Muille riittää kahvi. Kuvitelkaa. Niin että jään odottelemaan seuraavaa laulukurssia. Siihen mennessä olen ehkä vihdoin oppinut Serbian taannoisen voittoviisun sanat kokonaan.

Olen humpsahtanut käsityöttömään tyhjiöön Valamon reissun jälkeen. Tein kyllä Marttasukkia ja yhdet hassut perinnesukat Australiaan, mutta muuten. Ja sen Ilovalmarin liivin tietysti. Eilen kaivoin käspaikantekeleeni esille ja pistelin sitä jonkin matkaa. Mutta mistä löytäisin innostavan uuden neule- tai virkkuumallin, johon voisin upottaa nuo isomummin lukuisat villalangat???

Jotain olen kyllä tehnyt, nimittäin kirkon nukkekaappini yläkertaan. Juu-u. Otan kuvia kunhan kerkiän. Pitäisi rikastua kultamaalin verran, ikonostaasi on hieman särmätön vielä. Ja hakusessa on sänky nukkekotini alakertaan, eikä ihan mikä vaan vaan juuri Se Oikea jonka itsekin tahtoisin. Minulle nukkekoti on mielentila, ei pienoismalli.

Ei kommentteja: