Maanantai aukesi kuin kukka

...eikä edes lihansyöjäsellainen. Heräsin anivarhain lapsen nenän törinään (taas!) enkä saanut enää unta. Luin Hirvikosken Laatokka-sarjaa, söin mandariinia ja kuuntelin hiljaisuutta. Oli ihan kivaa, ja mikä parasta kipu on tältä erää ohitse. Korkeapaineko sen tekee vai mikä, mutta olen ihan kuin uusi inhiminen.

Aamulla veljenpoika soitti että isäni otetaan sairaalaan sisään, on kuivunut ja keuhkoputkentulehduksenkin on hankkinut. Ei tupakkamies saa nyt polttaa moneen päivään ja se on varmasti tukalaa. Jos tilanne vaatii lähden Jyväskylään. Koko päivän olen odotellut uutta soittoa, mutta ne rattaat jauhavat niii-iin hitaasti, ei vielä ole tietoa osastosta ei huoneesta, saati sitten vuoteesta.

Mies tekee töitään hissukseen, valaa hopeaa ja taisipa tuo korjata yhden kultaketjunkin tuossa ohessa. Hyvä että toinen meistä jaksaa. Minä lähinnä leikkaan ja liimailen kuvia inspiraatiokirjaani, johon inspiksen minulle antoi hän. Sain aikaiseksi yllättävän paljon, käytän pohjana vanhaa Autismi-lehteä, se on kyllin tukeva. Mutta mikä ihme on, kun minulla on vain koti- ja puutarhalehtiä? Teenkin pian asiaa paperinkeräyslaatikolle, siellä on usein "avosuuakkoja" ja "kotiliemiä". Inspis saa tulla siihen saakka erilaisista ihanista maalaisinteriööreistä ja lumoavista yrttitarhoista, olkoonkin että se käy hieman tylsäksi ajan mittaan...









ATC-korttini saivat kuoret.