torstai 5. helmikuuta 2009

Täsmennys eiliseen

Minulle ei ole olemassa "saastaisia" ihmisiä - tämä oli lääkärin asenne kipulääkkeen tarvitsijaa kohtaan. Olen yrittänyt ajatella kauniisti tästä lääkäristä jo muutaman vuoden: vanha mies parka. Tästä lähtien kukaan meistä ei voi enää mennä sinne - jokaista perheemme avuntarvitsijaa on satutettu ja loukattu järjestelmällisesti hänen taholtaan. Lääkärin vaihto edessä, mutta millainen soppa siitä syntyy jos joudumme kertomaan kaiken? Tämän voisi hoitaa sivistyneemminkin, ihan vain uskomalla meitä ilman selityspyyntöjä. Kyllä se miesraukka pian tuosta eläkkeelle jää, muutama viikko sitten hän joutui itse kesken päivystyksen sairaalaan saatuaan jonkun kohtauksen.

Eikö niin että alkava tai jo pidemmällekin edennyt dementia aiheuttaa tietyssä vaiheessa ihmiselle aggressioita ja hermostunutta käytöstä, kun huomaa ettei hallitse enää vanhoja asioita? Kun yrittää piilottaa ahdistustaan? Mitä tapahtuu, kun potilastyöstä tulee tietokonetyöskentelyä ja kaikki sellaiset asiat vievät aikaa pois itse lääkärin työstä? Mihin katosivat hyvät vanhat paperit ja kortistot, joiden käsittely ei vaadi uuden opettelua? Mikä on lääkärin tehtävä, olla reseptiautomaatti ja hiiren orja? Kyllä minä ymmärrän häntä ja säälin. Se ei silti estä minua tuntemasta itseäni likaiseksi ja haavoittuneeksi.

2 kommenttia:

katariina kirjoitti...

voi, mistä löytäisit oikean lääkärin teidän perheelle, sellaisen ihan oikean Ihmisen.

Anonyymi kirjoitti...

Niin, lääkäriksi pääsee kaikenlaista tunnevammaista hiipparia joille ihmisen huomioonottaminen on täysin vieras juttu. Ikävä kyllä.
Paras laittaa vaihtoon?